Lähtövalmisteluja

Lähtö lähenee. Juhannusaattoiltana koittaa paluu Helsinkiin. Kaikki alkaa olla valmista lähtöön. Kävin koululla hoitamassa paperiasiat. Tenttitulokset eivät edelleenkään ole valmiita, ne lähetetään postilla perässä kunhan valmistuvat. Ennen lähtöä piti kuitenkin hakea muutama muu paperi Erasmus-toimistosta sekä tiedekunnan sihteeriltä. Onneksi olin varannut tähän useamman päivän, sillä belgialaiseen tapaan kukaan ei taas ollut paikalla. Kävin toimistojen ovilla luuraamassa niiden aukioloaikoina, mutta vasta kolmantena päivänä tarvittavat henkilöt suvaitsivat olla paikalla. Tarvittavat paperit kansioon, kiitokset ja hyvästit. Tuntui kummalliselta kävellä ULB:n käytäviä viimeistä kertaa. Samaan aikaan haikealta mutta toisaalta myös siltä, etten oikeastaan vielä edes kunnolla tajua, että olen todella lähdössä ja sitten en enää palaa. On sitä viidessä kuukaudessa kuitenkin ehtinyt asettua ja kotiutua aika hyvin.

Kouluun liittyvien papereiden hankkiminen olikin mun osaltani ainoa juttu, joka täytyi tehdä ennen lähtöä. En hankkinut belgialaista pankkitiliä enkä kirjoittautunut Brysselin asukkaaksi, joten niitä ei tarvitse irtisanoa. Kuntosalin jäsenyyskin oli määräaikainen ja loppui omia aikojaan. Viimeisten päivien ohjelmaksi jää siis kämpän tyhjennys sekä yleinen panikointi siitä, mitä kaikkea jäi tekemättä ja näkemättä. Joka päivä mieleen muistuu jokin paikka tai museo tai lähikaupunki, jossa olin suunnitellut käyväni mutten kuitenkaan ehtinyt tai saanut aikaiseksi. Jos voisin, jäisin ehdottomasti vielä muutamaksi kuukaudeksi tänne.

Helpottaakseni lähdön tuskaa olen yrittänyt lietsoa itseeni koti-ikävää. Seuraavat videot toimivat parhaiten:

Finland - Land of the Midnight Sun

My Helsinki

Suomi, olet mahtava! Helsinki on mun stadi!

Mutta... En silti olisi vielä valmis lähtemään.

Tentit paketissa

Viime viikolla sain viimeisenkin tentin tehtyä. Ohi on, hiiohoi!

Opiskelu- ja opetustyyli on täällä enimmäkseen melko samanlainen kuin Helsingissä. Massaluentoja kerran tai pari viikossa koko kevään ja lopuksi massiivinen tentti. Esseitä ja ryhmätöitäkin on, mutta ei läheskään kaikilla kursseilla. Päätöstentit ovat joko suullisia tai kirjallisia kurssista riippuen. Omilla kursseillani oli vain kirjallisia tenttejä, mikä oli onni, sillä näillä ranskan puhetaidoilla suulliset tentit olisivat saattaneet olla melko nöyryyttäviä...

Mulla oli yhteensä viisi tenttiä. Kaksi ranskaksi, kaksi englanniksi ja lisäksi ranskan kielikoe. Ranskankielisten kurssien tenteissä sain luvan käyttää suomi-ranska-suomi -sanakirjaa sekä verbitaivutuskirjaa. Vaihtarit saavat ULB:ssä useimmiten käyttää sanakirjaa apuna tenteissä, mutta lupa tulee kysyä jokaiselta opettajalta erikseen. Tenttikysymyksiä oli joka lähtöön monivalinnasta esseevastauksiin. Myös vaikeustaso vaihteli. Osa tenteistä oli hyvinkin helppoja, osa vaikeampia ja yksi meni niin penkin alle, etten usko sen edes menevän läpi. Erasmusten keskuudessa tosin liikkuu vahva huhu, että vaihtarit päästetään paljon muita helpommin tenteistä läpi. Mene ja tiedä.

Tulokset eivät siis ole vielä tulleet, eivätkä ilmeisesti ihan heti tulekaan. Opintotoimisto lähettää ne postitse kunkin vaihtarin kotiyliopistoon kunhan ne vain valmistuvat. Belgialaiset tuntien tämä saattaa hyvinkin kestää vaikka miten kauan. Odotellaan.

Huomenna käynnistyy viimeinen viikkoni Brysselissä. Vielä olisi joitakin paperihommia hoidettavana ja ainakin Kölnin-reissu tehtävänä. Ihmisten ja paikkojen hyvästelemistäkin riittää. On tää vaan ollut hauskaa ja hienoa aikaa ja ajatus Suomeen palaamisesta tuntuu kummalliselta. Ei auta, mentävä on.

Knokke

Viime sunnuntaina kävimme katsastamassa Belgian hienoimman rantaresortin, Knoken. Alunperin ajatuksenamme oli suunnata Oostendeen, mutta belgialaisystävämme sanoivat, että kannattaa ehdottomasti mennä mieluummin Knokkeen, se on niin luxus ja upea. Sinne siis!

Junamatka kesti noin puolitoista tuntia ja Knokken asemalta käveli vartin verran rannalle. Asemalta rantabulevardille vei luksusliikkeiden katu, jossa oli Cavallit ja Ralph Laurenit yms. Ei käyty ostoksilla, vaikka liikkeet yllättäen olivatkin auki sunnuntainakin.

Meduusat olivat kohtuullisen kokoisia

Emme oikeastaan tehneet mitään ihmeellistä, lähinnä tallustelimme rantabulevardia pitkin jäätelöä ja vohveleita syöden ja makasimme rannalla. Sää oli ilmeisesti paikallisten mielestä jokseenkin viileä, sillä rannalla ei ollut paljoakaan ihmisiä, ja nekin vähän olivat täysissä pukeissa. Meitä kahta suomalaistyttöä bikineissä katsottiin vähän oudosti rannalla ja vielä oudommin kun menimme uimaan. Mutta ei se edes niin kylmää ollut, +14 c!

Belgia pääsi kyllä taas yllättämään, en olisi uskonut, että näin pienestä maasta löytyy tuollainenkin puoli! Katukuvasta näki aivan selvästi, että kyseessä on vähän vauraampien ihmisten kohde. Luksusautoja ja hulppeita huviloita, joiden vuoksi Knokkea kuulemma kutsutaankin Belgian Monacoksi. Ehkä hieman liioiteltu nimitys, mutta joka tapauksessa Knokke on ehdottomasti vierailun arvoinen.

 Illalla tein jotakin itselleni epätyypillistä ja menin Miljan mukana erääseen Schumanin sporttibaariin katsomaan lätkäfinaalia. En ole todellakaan mikään innokas penkkiurheilija, mutta jotenkin nyt täällä ollessa tuntui, että haluan ehdottomasti mennä katsomaan Suomen peliä. Kuvasta päätellen tais vähän jännittää.

Vilvoorde Jaarmarkt

Blogin päivitystahdissa on taas vähän toivomisen varaa...

Belgialaista lihakarjaa. Hervottomat lihakset!

Viime maanantaina pääsin näkemään belgialaista maalaisperinnettä ehkä aidoimmillaan. Uusi belgialaisystäväni otti minut mukaansa Vilvoorden vuotuisille maalaismessuille. Vilvoorde sijaitsee Flanderissa, Brysselin pohjoispuolella. Junamatka kestää kymmenisen minuuttia Gare du Nordilta. Messuilla oli kaikenlaista markkinahumua tivolilaitteista käsityöläiskojuihin, mutta pääpaino oli kuitenkin karjanäyttelyissä. Paikalla oli kaikkia mahdollisia ja mahdottomia maatilaneläimiä, joita yleisö sai pällistellä. Arvovaltainen tuomaristo sitten yksitellen arvioi eläinten ulkonäön ja mahdollisesti myös muita ominaisuuksia ja kruunasi voittajat. Kilpailun voitto on kuulemma farmareille mitä suurin kunnia, ja jaarmarktiin valmistaudutaankin koko vuosi.

Kengitysnäytös. Näin ensimmäistä kertaa kuumakengitystä livenä.

Miniponi. Oli oikeesti ihan hiton pieni!

Tämä rento kaveri taisi voittaa.

Koska olen entinen heppatyttö, hevoset kiinnostivat minua messueläimistä eniten. Näytteillä oli enimmäkseen raskaita belgialaisia työhevosia (brabantinhevosia), mutta myös kevyitä belgialaisia puoliverisiä sekä miniponeja.

Hevosten lisäksi kiinnostavia olivat myös miniatyyrilampaat. Ne olivat vain pienen koiran kokoisia. Kysyin oppaaltani, mihin niitä käytetään, mutta ei ilmeisesti mihinkään, sillä vastaus kuului: "They're useless but awesome!". Selvä.

Minilampaat. Näiden koosta ei tässä oikein saa selvää koska myös niiden sheep wagon oli tosi pieni.

Olipahan hauskaa nähdä tämmöinenkin puoli Belgiasta. Jaarmarkt järjestetään vuosittain useimmissa Flanderin maaseutukaupungeissa. Monessa paikassa se on kuulemma vuoden suurin tapahtuma, johon osallistuvat kaikki. Vilvoorden jaarmarkt on yksi suurimmista. Vaihtarina on välillä vaikea tutustua paikallisiin ihmisiin, mutta se on vaivan arvoista, enpä olisi muuten tullut nähneeksi tätäkään! :)

Brabantinhevosia

Hieno kultainen fasaani

Brysselin vappua ja turistijuttuja

 

Vappu on suosikkijuhlani, (kerran teekkari, aina teekkari!) ja sen viettäminen muualla kuin Helsingissä tuntui ankealta. Ensimmäistä kertaa vaihtojaksoni aikana toivoin todella, että olisin ollut kotona! Onneksi täältäkin löytyi sentään jotain vappumeininkejä. Vappuaattona klo 18 Brysselin suomalaisyhteisö kerääntyi jo 22. kertaa lakittamaan Manneken Pisiä. Pari Suomi-koulun abiturienttia painoi lakin patsaan päähän, Suomi-klubin edustaja piti puheen, ja sitten skumppapullojen poksahdellessa laulettiin yhteislauluna Gaudeamus Igitur. Paikalla oli hirveä ryysis, varmasti useita satoja suomalaisia ja tietysti myös turisteja, jotka olivat hieman hämmentyneen oloisia valkolakkipäisten, kuohuviiniä juovien suomalaisten keskellä.

Lakituksesta riensinkin suoraan vastaanottamaan suomalaisvieraitani. Isäni ja tämän vaimo saapuivat Brysseliin minilomalle. Olin varannut Abrussel-nimisen ravintolan Grand Placen laidalta. Se osoittautui hyväksi ja oli myös edullinen. Suosittelen! Illallisen jälkeen kävimme vielä oluilla ja sitten siirryimme kotiin ja hotelliin keräämään voimia.

Torstaina käynnistimmekin kunnon turboturistipäivän. Menin aamiaiselle hotellille, mistä lähdimme sitten kohti Atomiumia ja Mini-Eurooppaa. Vaikka olimme liikkeellä aamusta, jono Atomiumiin oli aika helkkarinmoinen. Olin muutenkin hieman pettynyt Atomiumiin. Sisällä olleet näyttelyt (pysyvä Atomium-näyttely ja tällä kertaa vaihtuvana näyttelynä Mobilia-huonekalumuotoilunäyttely) olivat minusta varsin vaatimattomia. Näköalatasanne ylimmässä pallossa oli toki hieno, mutta ehkei kuitenkaan jonottamisen arvoinen. En ollut kovin vaikuttunut myöskään Mini-Euroopasta. Ihan kiva idea ja hienosti tehty, mutta ehkä vähän liian laaja eikä ehkä hintansa väärti. Yhteislippu Atomiumiin ja Mini-Eurooppaan maksoi 23 euroa aikuisilta ja 21 euroa opiskelijalta. Mielestäni aika suolainen hinta, mutta toisaalta kyseessä on kuitenkin yksi Brysselin (ja Belgian!) päänähtävyyksistä. No, toista kertaa ei ainakaan tarvitse mennä.

Mini-Eurooppa lintuperspektiivistä

Atomiumin jälkeen menimme käväisemään hotellilla. Samalla osuimme vapputorille, joka oli levittäytynyt Avenue de Stalingradille. Meininki oli selvästi poliittisempaa kuin Suomen vapputoreille: krääsämyyjien sijaan suurin osa kojuista oli poliittisten puolueiden mainostönöjä, mutta kyllä sekaan mahtui myös krääsää, ruokaa, juomaa ja musiikkia. Ostimme drinkit ja ruokaa kuubalaiskojusta. Oli muuten melkoisen tujut drinksut!

Illan ohjelmassa oli vielä simpukka-ateria Sainte Catherinella, suklaa- ja vohveliostoksia, kaatosade, vierailu asuntolassa ja iltakaljat Ixellesin keskustassa. Sitten alkoikin jo uni voittaa. Perjantaina kävimme aamiaisella Exki-kahvilassa, pällistelemässä EU-kortteleita, lounaalla Soitinmuseon kattoravintolassa (hieno miljöö, keskinkertainen ruoka, huono ja hidas palvelu) sekä ostoksilla, minkä jälkeen olikin jo aika saatella vierailijat kotimatkalle. Hauskaa oli ja paljon ehdittiin lyhyessä ajassa, mutta aika raskasta oli myös. Nyt olen vain lepäillyt ja toipunut viikonlopun.

Mulle aina iskee täällä vähän kummallinen olo sen jälkeen, kun vierailijat lähtevät. Kun muutaman päivän tekee kaikkea tavallisesta arjesta poikkeavaa, syö ulkona jne, tulee sellainen olo, kuin olisi itsekin ollut lomamatkalla, vaikka onkin koko ajan ollut kotonaan. Paluu arkeen (ja mun naurettavan surkeisiin arkiruokiin: kaurapuuro ja kuppinuudelit) tuntuu vähän ankealta ja ehkä vähän yksinäiseltäkin. Mutta onneksi se menee nopeasti ohi, yleensä jo samana iltana.

Niin se vaan aika juoksee, nyt ollaankin sitten jo toukokuun puolella. Ensi viikko on vika kouluviikko, ja viimeiseen tenttiin on tasan neljä viikkoa. Täytynee pian alkaa katsella Helsingin-lentoja!

Aina ei mene niin putkeen

Mittani alkaa olla täynnä tätä asuntola-asumista. Tänään joku oli taas juonut maitoni ties kuinka monetta kertaa. Laitoin vahingon kiertämään ja pihistin kahvimaitoni jonkun toisen tölkistä. 26 ihmistä ja yksi jääkaappi johtanee varkauksiin lähes väistämättä - ainakin jääkaapin ovessa on jatkuvasti vihaisia viestejä siitä, kuinka jonkun juusto, hillo tai jugurtti on pistelty parempiin suihin. Mä olen päässyt kai kuitenkin aika vähällä, multa kun on nyysitty vain maitoa (useasti) sekä suklaamousse kahdesti. En muutenkaan säilyttele jääkaapissa juuri mitään, sillä paitsi että se on aina aivan ylitäysi, se on myös erittäin likainen ja haisee kuolemalta. Ikävöin omaa, puhdasta jääkaappia, joka olisi kokonaan minun! <3

Toinen juttu, joka on todella alkanut käydä hermoilleni, on naapurini. Koska tenttikausi lähestyy, moni on jo aloittanut pänttäämisen. He opiskelevat kerroksen opiskeluhuoneessa iltapäivästä iltaan, ja asuntolassa on tosi hiljaista. Kunnes kello tulee 23: jostain syystä joka ilta noin klo 23 seinänaapurini kokoontuu huoneensa ovelle parin muun naapurin kanssa jutustelemaan, syömään ja lauleskelemaan. Koska asuntolan äänieristys on aivan olematon, kuulen heidän mekkalansa todella selvästi, aivan kuin välissä ei ovea olisikaan. En tajua, mikseivät he voi hoitaa sosiaalisia suhteitaan vähän aiemmin illalla, tai mikseivät he mene keittiöön tai muihin yhteistiloihin vaan pysyvät käytävässä. Menen itse nukkumaan juuri noihin aikoihin, ja nykyisin iltarutiineihini kuuluu, että käyn pyytämässä heitä olemaan hiljaa jotta voisin nukkua. He kyllä tottelevat aina välittömästi, ja sitten tulee hipihiljaista. Ärsyttävää silti!

Eilen aamulla multa hajosi vessanpytty. Se jumittui niin, että veto jäi pohjaan: vesi vain virtasi. Säikähdin pahanpäiväisesti ja kipitin ala-aulaan, jossa asuntosihteeri onneksi oli toimistossaan. Selitin tilanteen ranskaksi, ja hän lupasi, että korjaaja tulee vielä saman päivän aikana. Suhtauduin tähän hieman epäillen, sillä usein Belgiassa minkä hyvänsä huoltomiehen tms. tulo kestää viikkotolkulla, mutta tällä kertaa sain yllättyä positiivisesti: kun tulin iltapäivällä koulusta, vika oli korjattu! Jee!

Tänään on kyllä muutenkin kaikista päivistä se, kun mua ehkä eniten harmittaa, etten ole Suomessa. Vappu. Lempijuhlani! Täällä vappua ei tietenkään vietetä. 1.5. on kyllä vapaapäivä, mutta vappuaattoa ei tunneta. Suomi-koulu sentään lakittaa Manneken Pis-patsaan! Menen ehdottomasti seuraamaan sitä skumpan kanssa. Vaikka oikea vappu meneekin nyt sivu suun, mua lohduttaa se, että saan taas tänään vieraita Suomesta. Isäni ja hänen vaimonsa tulevat pariksi päiväksi Brysseliin. Tarkoitus olisi käydä viimein siellä Atomiumissa, katsotaan, sallivatko kelit!

Le week-end

Ja näin sitä ollaan taas mukavasti solahdettu takaisin Bryssel-arkeen. Kesä on, kivaa on!

Puut kukkivat jo huhtikuun alussa. Nyt kaikissa on jo lehdet.

Lauantaina lähdin salin jälkeen kaupungille Miljan kanssa. Olimme sopineet treffit keskustaan, mutta myöhästyin pahanpäiväisesti jonkun Vietnam-mielenosoituksen tukittua bussin reitin. Pääsin kuitenkin perille (normaalisti 25 min kestävä matka kesti 50 min), eikä Milja ollut vihainen vaikka joutui odottamaan.:)

Kävimme ostoksilla, sillä mulla oli kova tarve hankkia jotain kesäistä vaatetta. Farkuissa ja tennareissa on ollut lämpimimpinä päivinä jokseenkin tukalaa. Ostin shortsit ja ballerinat, tosin tylsästi H&M:stä. Kuten olen aiemminkin tainnut todeta, täältä ei mitään kovin eksoottisia vaateliikkeitä löydy, eikä Bryssel muutenkaan ole varsinaisesti mikään shoppailijan paratiisi. Onneksi nämä tarvehankinnat saatiin kuitenkin tehtyä.

Shoppailun jälkeen menimme Fnac-mediakauppaan, jossa Miljan suosikkiartisti, belgialainen laulaja-lauluntekijäsuuruus Milow oli markkinoimassa uutta levyään. Hän soitti muutaman akustisen biisin ja jakoi sen jälkeen nimmareita. Tykkäsin, vaikken olekaan mikään "mies ja kitara" -genren fani.

Milow

Milja jutustelee idolinsa kanssa.

Sunnuntaiaamuna päätimme mummoilla eli lähteä Midin markkinoille. Oli ihana auringonpaiste ja muutenkin hyvä torifiilis. Söimme marokkolaiset täytetyt letut (2,50 euroa, suosittelen!) ja ostimme mm. pähkinöitä, mangoja ja aivan helkkaristi mansikoita. Torihinnat ovat huomattavasti supermarketteja edullisemmat ja laatu parempi. Mansikoita sai kaksi puulaatikollista kolmella eurolla, avokadoja kolmella eurolla viisi. Täytynee alkaa käydä torilla tästä lähin joka sunnuntai!

Mainio lettu mutta samaa ei voi sanoa kampauksesta

Markkinareissun päätteeksi paistattelimme päivää Palais de Justicen vieressä olevalla näköalapaikalla mansikoita syöden. Rusketusrajat: on!

Opiskelujen suhteen alkamassa on loppurutistus. Jäljellä on enää kaksi viikkoa luentoja, sitten kahden viikon lukuloma ja tentit.O-ou.

Takaisin mestoilla

Meillä oli belgialaiseen tapaan kahden viikon mittainen pääsiäisloma yliopistolta. Päädyin viettämään lomani tylsästi Helsingissä. Tavallaan tuntuu hölmöltä, että juuri kun on päässyt periferiasta Euroopan ytimeen, lomallaan päätyykin lähtemään takaisin periferiaan! Melkein kaikki muutkin opiskelijat lähtivät kaupungista, belgialaiset kotipaikkakunnillensa ja vaihtarit joko kotimaihin tai muuten vain ympäri Eurooppaa.

Oli ihan mukava käydä Suomessa, mutta kylläpä tuntui myös hyvältä palata tänne. Kahden viikon poissaoloni aikana tänne on tullut täysi kesä. Lehdet ovat tulleet puihin ja on tosi lämmin! Muutenkin oma luukku tuntui niin kotoisalta!

Jälleennäkemisen riemun ohella mieleen alkaa myös hiipiä paniikki vaihdon loppumisesta. Vähiinhän tämä alkaa käydä, nyt jäljellä on enää noin kaksi kuukautta, joista kolme viikkoa on lukulomaa. Mihin tää aika on kadonnut! Jäljellä olevat viikonloput alkavat olla täyteenbuukattuja, haluan täällä ollessani matkustaa vielä ainakin Kölniin, Utrechtiin, Luxemburgiin, Oostendeen ja uudelleen Maastrichtiin. Lisäksi aion tavata Sveitsissä vaihdossa olevaa ystävätärtäni. Olemme suunnitelleet tapaavamme jossain päin Ranskaa ja reissaavamme sitten yhdessä. Niin ja kai niihin tentteihinkin pitäisi jossain välissä valmistautua...

Opiskelijavaihtoa suunnitellessa halusin ehdottomasti lähteä vain yhdeksi lukukaudeksi, en missään nimessä koko lukuvuodeksi. Nyt kun aika on kulunut näin nopeasti ja on muutenkin ollut mukavaa, minusta on alkanut tuntua, että olisi kannattanut saman tien tulla koko vuodeksi. Siis huomio kaikki vaihtoa suunnittelevat, tässä on teille ilmainen vihje: Lähtekää saman tien vuodeksi. Äkkiä se aika menee ja kotinurkissa ehtii nuhjailla vaikka sitten koko loppuiän. :)

Paardit ovat parhaat

Koska olen erasmukseksi jo melko vanha ja muutenkin tosikko, olen jättänyt bailaamisen enimmäkseen muiden huoleksi. Ihan vaihtojaksoni alussa jaksoin käydä pari kertaa erasmus-bileissä, mutta totesin, etteivät ne ole oikein mun juttu. Yleensä liikaa väkeä liian pienessä tilassa, aina liian meluisaa jotta voisi jutella kunnolla ja sitten se erasmus-tunnelma joka... noh, ei tosiaan ole ihan se mun juttu.

Viime viikolla kuitenkin ylitin itseni ja kävin jopa kaksissa bileissä! :D Torstaina norjalainen vaihtarikaveri järjesti kämppistensä kanssa kotibileet, joissa piipahdin. Heidän asuntonsa oli todella hieno, iso kolmio vanhassa kerrostalossa. Huonekorkeus oli varmaan 4 metriä. Kotibileisiin osallistui satakunta vierasta joten ahdasta oli ja melua riitti. Oli hauskaa mutta hetkittäin vähän liiankin jännää: keittiö sai toimia tupakointihuoneena, joka sitten olikin ahkerassa käytössä. Jossain vaiheessa huomattiin, että joku on hellaan nojatessaan kääntänyt vahingossa kaasun päälle... Onneksi se ehti olla päällä ilmeisesti vain pienen hetken, joten selvisimme säihkähdyksellä.

Etkoilla. Vissiin ekaa kertaa täällä vaivauduin jopa laittamaan tukkaa!

Lauantaina vuorossa oli ihan "oikeat" bileet, kerran kuussa järjestettävä Antitapas. Antitapas-bileet järjestetään kerran kuussa jossain päin Brysseliä. Bileiden takana on jokin espanjalaislähtöinen porukka, ja juhlayleisö koostuu melko suurelta osin expateista. Maaliskuinen Antitapas Primavera järjestettiin Brussels Event Breweryssä, joka on siis vanha panimo. Paikka oli tosi hieno ja iso ja upeasti valaistu. Antitapaksen konseptiin kuuluu, että tarjolla on perusbiletyksen lisäksi muutakin ohjelmaa. Livebändien ja dj:den lisäksi alueelta löytyi mm. ennustaja, paperikukkatyöpaja, erilaisia ruokakojuja ja hiustenleikkausta. Osa näistä oli ilmaisia, osa maksullisia. Kävin askartelemassa paperikukan. Ihan kuin Strömssössä! (not.)

Antitapaksessa maksaminen toimi niin, että pihalla olevista kioskeista ostettiin drinkkilippuja (2 €/kpl tai hieman halvempaa, jos osti paljon), ja niillä sitten maksettiin niin juomat kuin muutkin halutut palvelut/ruoat/mitä nyt olikaan. Ihan kätevää. Yhdellä drinkkilipulla pääsi myös bussiin, joka toi yöllä bilepaikalta kotiin. Tai no ei nyt ihan kotiin asti, lähin pysäkki oli parin kilsan päässä mun kämpiltä. Ihan kohtuullinen diili silti! Ei musta mitään suurta Antitapas-fania kehkeytynyt, mutta ihan hyvät paardithan ne oli. Ja Event Brewery oli ehdottomasti näkemisen arvoinen!

Vieraita Suomesta

Blogin päivittäminen laahaa viikon tapahtumien jäljessä. Kiirettä olisi helppo syyttää, mutta eipä tässä nyt kummempia kiireitä ole edes ollut... :P

Viikko sitten sain vieraita Suomesta, kun veljeni saapui vaimoineen viettämään viikonloppua Brysseliin. Belgian ilmasto näytti pahimmat puolensa, kun kahden viikon aurikoisen jakson jälkeen viikonloppu olikin varsin sateinen.

Perjantaina kävimme syömässä suositussa ja suositellussa Les Brassins -nimisessä, perinteistä belgialaista ruokaa tarjoavassa ravintolassa. Valitettavasti kokemus oli kuitenkin pettymys. Valitsin jänistä kriek-kastikkeessa, mutta kastike maistui todella kitkerältä ja palaneelta. Muidenkaan annokset eivät olleet kummoisia, joten tämän kokemuksen perusteella ravintolan suosion syy jäi meille epäselväksi.

Lauantaina kävimme Gentissä päiväretkellä, muina päivinä ohjelmassa oli lähinnä kaupungilla hengailua. Sunnuntaina kävimme Midin markkinoilla. Siellä ostimme ruokakojusta marokkolaiset letut, joissa oli täytteenä kotijuustoa, oliiveja ja hunajaa. Oli todella hyvää! Sunnuntaisuunnitelmiimme kuului myös Atomiumissa ja Mini-Euroopassa käynti, mutta vesisade (sekä varsin kalliit liput) torpedoi suunnitelmamme.

Sain myös tuliaisia:

 

Kaurahiutaleet ovat olleet kiven alla jo useamman viikon. Ennen niitä sai (tosin kalliilla), mutta sai kuitenkin. Nyt hiutalehylly on tyhjä joka kaupassa. Onneksi sain Suomesta täydennystä, kiitos J&E! :)

Lille

Viime viikonloppuna päätimme brysseliläistyneen suomalaiskaverini Miljan kanssa lähteä valloittamaan Ranskaa. Kohteeksi valikoitui Belgian ja Ranskan rajalla sijaitseva Lille. Lähdimme matkaan lauantaina aamupäivästä ja palasimme sunnuntai-iltana. Matkustimme Eurolines-bussilla. Opiskelijan menopaluulippu maksoi 27 euroa ja matka kesti reilun tunnin. Ei lainkaan hullumpaa.

Turisti suunnistaa

Lilleen päästyämme haahuilimme hotellille. Bussi- ja juna-asemat sijaitsevat aivan keskustassa, joten siirtyminen oli helppoa. Jätettyämme kamppeemme hotellille (ja ihmeteltyämme hotellin outoja yöpöytiä) lähdimme - kyllä, ostoksille. Keskustasta löytyi yksi todella iso ostoskeskus Euralille ja lisäksi pari vilkasta ostoskatua. Minä kosmetiikkafriikkinä villiinnyin erityisesti Kiko-meikkiliikkeestä sekä tietenkin kaikkien kosmetiikkahirmuen taivaasta eli Sephorasta. Ostoskadulla eksyimme myös suorastaan hämmästyttävän edulliseen urheiluvaateliikkeeseen, jonka nimi oli muistaakseni Decat. Sieltä kotiutin juoksusukkia hintaan 2,90 pari.

Hotellin yöpöydät

Shoppailukierroksen yhteistulos

Illalla kuljeksimme ympäri vanhaa kaupunkia ja katselimme rakennuksia. Eräs Lillessä asunut, sittemmin Ouluun muuttanut tuttavani oli kirjoittanut meille pienen matkaoppaan, jossa oli käyty läpi merkittävimmät kohteet. (Merci beaucoup, Gautier! :) ) Sen avulla sitten bongailimme merkittäviä rakennuksia, jotka muuten olisivat varmaan jääneet tunnistamatta. Tulimme johtopäätökseen, että Lille on ainakin paljon kauniimpi kuin Bryssel.

Illalla palasimme hotellille varsin aikaisin, koska suurin osa keskustan ravintoloista ja pubeista sulki ovensa jo yhdentoista maissa. Siis lauantai-iltana! Kaupungilla oli muutenkin oudon hiljaista. Ilmeisesti yö- ja myöhäisiltaelämä keskittyy vain tietylle baarikadulle. Tyydyimme lopulta hotellin aulabaariin.

Sunnuntaina oli todella lämmin ja aurinkoinen päivä. Päätimme jatkaa nähtävyyksien läpikäyntiä opaslehtisemme mukaisesti ja päättää kierroksemme piknikillä Citadelle-puistossa. Auki olevan kaupan löytäminen tuotti hieman päänvaivaa, mutta lopulta onnistuimme. Piknik-eväiksi valikoitui macaron-leivoksia, mansikoita ja skumppaa.

Piknikin ja vielä yhden pienen kaupunkikierroksen jälkeen olikin aika lähteä raahautumaan takaisin Brysseliin päin. Viikonloppu tuntui sopivalta pituudelta Lillen-visiitille, siinä ehti hyvin nähdä tärkeimmät nähtävyydet. Niin ja shoppailla. :P

Brassicole

Belgia, olutmaa: tällä viikolla kampuksen valloitti Brassicole - siis olutfestarit. Kampuksen reunalla olevalle kentälle pystytettiin telttoja, joista sitten myytiin enemmän tai vähemmän erikoisia oluita janoisille opiskelijoille. Humu alkoi joka päivä lounasaikaan ja jatkui pitkälle iltaan. Luennoilla on muuten ollut varsin hiljaista tällä viikollä!

Kävin tunnustelemassa festarifiilistä kahtena päivänä alkuillasta. Hauskaa oli, vaikka olutta saadakseen joutuikin jonottamaan aika pitkään. Myös live-musiikkia oli ohjelmassa.

Olin todella yllättynyt kun kuulin näistä kinkereistä, eipä ollut tullut mieleen että yliopistokampuksellakin voidaan järjestää olutjuhlat. Suomessa meno varmaankin leviäisi välittömästi käsiin opiskelijoiden juodessa itsensä kaatokänniin. Täällä sen sijaan kukaan ei ainakaan alkuillasta vaikuttanut humalaiselta. Ai niin, tässähän on nyt varmaan kyse niistä eurooppalaisista juomatavoista, joista niin paljon puhutaan...

Mukissa Kasteel Red. Oli hyvää.

Brassicole järjestetään vuosittain. Vastaava tapahtuma valtaa kampuksen myös syksyisin, tosin silloin se on nimeltään Nocturne. Kannattaa ehdottomasti käydä tsekkaamassa jos sattuu olemaan Brysselissä!

Säästä, integroitumisesta ja kieliongelmista

Kevät on saapunut Brysseliin! Lämmintä ja aurinkoa on ollut jo viikon verran, ja parhaina päivinä lämpötila on hiponut kahtakymmentä astetta. Kirsikkapuut kukkii ja kaupunki tuntuu heränneen eloon. Heti ensimmäisenä lämpimänä päivänä ravintolat levittivät terassinsa ulos ja ihmiset tungeksivat niille juomaan olutta. Minäkin olen ehtinyt jo avata sekä terassi- että pussikaljakauteni ja hankkia rusketusrajat selkään.

+21!

 

Olen ollut täällä nyt vähän yli viisi viikkoa. Se on pisin aika, minkä olen koskaan ollut poissa kotoa. Nyt on alkanut tuntua siltä, että olen kotiutunut tänne. Kun saavuin, kaksi ensimmäistä päivää meni vähän sellaisissa fiiliksissä, että mihin helkkariin oon oikein tullut ja minkä vuoksi. Sen jälkeen fiilis parani, mutta kaipasin silti hetkittäin takaisin Helsinkiin. Kuitenkin joskus kolmen viikon kohdalla aloin saada paremmin kiinni täkäläisestä elämänmenosta, arkirutiinit alkoivat vakiintua  ja Bryssel tuntua kotoisalta. Tunne on vahvistunut, enkä enää kaipaa ollenkaan kotiin - päin vastoin, olen alkanut miettiä, että olisi pitänyt tulla saman tien koko vuodeksi vaihtoon!

Saa nähdä, mihin tuntemukset tästä vielä vääntäytyy. Kuulemma ihmisen muuttaessa ulkomaille tunneskaala menee aina niin, että ensin tulee lyhyt alkushokki, sitten muutaman kuuden kestävä kuherruskuukausivaihe, jolloin kaikki tuntuu paremmalta ja hienommalta kuin kotimaassa, seuraavaksi totaalinen v*ttuuntuminen uuteen maahan ja tunne, että kotimaassa on ihan kaikki paljon paremmin, ja lopulta, jos pysyy maassa riittävän pitkään, kunnollinen integroituminen. Elän ilmeisesti kuherruskuukausivaihetta. Täytynee siis hehkutusten lomassa yrittää muistaa, että kaikki mikä menee ylös, tulee ennemmin tai myöhemmin myös alas.

Vaikka muuten menee hyvin, ranskan kanssa on edelleen vaikeuksia. Normaalien arkiasioiden hoito sujuu kyllä ja luennoillakin ymmärrän suurimman osan asioista, mutta vapaasta keskustelusta ei tule mitään. Sanavarastoni on niin heikko, että paljon ihan tavallisiakin sanoja puuttuu. Lisäksi puheen tuottaminen on niin hidasta, että en ehdi saada kommenttejani ajoissa sanottua. Usein käykin niin, että möllötän vain hiljaa kun en ehdi/osaa sanoa haluamaani. Vaikutan varmaan todelliselta intellektuellilta.

Put your hands up for Maastricht

Lauantaina päätin lähteä omin päin päiväreissulle Hollannin Maastrichtiin. Mikä ihana pieni kaupunki! <3

Tuntuu edelleen ihan hullulta, että välimatkat on täällä niin lyhyitä, että tuosta vain voi hypätä junaan ja olla jo parin tunnin päästä Hollannissa, Saksassa tai Ranskassa. Brysselistä Maastrichtiin ei ole suoraa junayhteyttä, vaan junaa pitää vaihtaa Liègessä. Vaihtoaikaa asemalla piti olla 17 minuuttia, mutta ensimmäinen juna oli osuvat 15 minuuttia myöhässä, joten sain juosta Liègen asemalla niin lujaa kuin lyhyistä kintuistani pääsin. Ehdin kuitenkin, ja matka kohti Maastrichtia jatkui erittäin vanhalla junantapaisella romulla, joka liikkui suorastaan hämmästyttävän hitaasti. Perille päästiin kuitenkin. Matka kokonaisuudessaan kesti alle kaksi tuntia. Mitään rajamuodollisuuksia ei tietystikään ollut, ja maan vaihtumisen huomasi oikeastaan vain siitä, että katukylttien kieli vaihtui ranskasta hollanniksi.

Olin reippaasti lähtenyt matkaan ilman minkäänlaista karttaa, joten perillä Maastrichtissa lähdin seuraamaan ihmisvirtaa asemalta kohti keskustaa. Kävelyä oli vain muutama sata metriä, sitten joen ylitys ja sitten olinkin jo vilkkaalla kauppakadulla. Palloilin keskustassa ympäriinsä ja ihastelin Maastrichin autottoman keskustan kauneutta ja tunnelmallisuutta. Maastricht on pieni kaupunki, vain noin 120 000 asukasta, mutta se tuntui suuremmalta. Ihmisiä oli valtavasti liikkeellä, kiitos kauniin kevätsään. Ihmettelin myös shoppailumahdollisuuksien monipuolisuutta - kauppoja oli enemmän kuin Brysselissä, joka on kuitenkin monta kertaa suurempi kaupunki. Shoppailin New Yorkerissa ja parissa meikkikaupassa.

Ostin gelatoa

Ostin irtokarkkeja.

Ostin take away -safkaa.

Olin suunnitellut käyväni luonnontieteellisessä museossa, mutta muutin mieleni, sillä en halunnut mennä sisätiloihin niin kauniina ja lämpimänä päivänä. Istuskelin torin laidalla juomassa kahvia ja syömässä take away -wokkia ja iloitsin ilmaisesta tori-wifistä. Illan suussa lähdin takaisin junalle ja kohti Brysseliä. Liègessä tosin mokasin ja menin pikajunan sijasta johonkin paikallisjunaan, jonka päämäärä oli kyllä Bryssel, mutta joka pysähteli joka asemalla. Matka kesti puolitoista kertaa niin kauan kuin pikajunalla olisi kestänyt. No, onneksi ei ollut kiire mihinkään.

Älyttömän hieno, vanhaan kirkkoon rakennettu kirjakauppa. Kuva ei tee oikeutta.

 

Maastrichtista jäi todella positiivinen vaikutelma. Haluan ehdottomasti käydä siellä vielä uudelleen ennen paluutani Suomeen.

Liège Guillemins -juna-asema. Hieno.