Mittani alkaa olla täynnä tätä asuntola-asumista. Tänään joku oli taas juonut maitoni ties kuinka monetta kertaa. Laitoin vahingon kiertämään ja pihistin kahvimaitoni jonkun toisen tölkistä. 26 ihmistä ja yksi jääkaappi johtanee varkauksiin lähes väistämättä - ainakin jääkaapin ovessa on jatkuvasti vihaisia viestejä siitä, kuinka jonkun juusto, hillo tai jugurtti on pistelty parempiin suihin. Mä olen päässyt kai kuitenkin aika vähällä, multa kun on nyysitty vain maitoa (useasti) sekä suklaamousse kahdesti. En muutenkaan säilyttele jääkaapissa juuri mitään, sillä paitsi että se on aina aivan ylitäysi, se on myös erittäin likainen ja haisee kuolemalta. Ikävöin omaa, puhdasta jääkaappia, joka olisi kokonaan minun! <3
Toinen juttu, joka on todella alkanut käydä hermoilleni, on naapurini. Koska tenttikausi lähestyy, moni on jo aloittanut pänttäämisen. He opiskelevat kerroksen opiskeluhuoneessa iltapäivästä iltaan, ja asuntolassa on tosi hiljaista. Kunnes kello tulee 23: jostain syystä joka ilta noin klo 23 seinänaapurini kokoontuu huoneensa ovelle parin muun naapurin kanssa jutustelemaan, syömään ja lauleskelemaan. Koska asuntolan äänieristys on aivan olematon, kuulen heidän mekkalansa todella selvästi, aivan kuin välissä ei ovea olisikaan. En tajua, mikseivät he voi hoitaa sosiaalisia suhteitaan vähän aiemmin illalla, tai mikseivät he mene keittiöön tai muihin yhteistiloihin vaan pysyvät käytävässä. Menen itse nukkumaan juuri noihin aikoihin, ja nykyisin iltarutiineihini kuuluu, että käyn pyytämässä heitä olemaan hiljaa jotta voisin nukkua. He kyllä tottelevat aina välittömästi, ja sitten tulee hipihiljaista. Ärsyttävää silti!
Eilen aamulla multa hajosi vessanpytty. Se jumittui niin, että veto jäi pohjaan: vesi vain virtasi. Säikähdin pahanpäiväisesti ja kipitin ala-aulaan, jossa asuntosihteeri onneksi oli toimistossaan. Selitin tilanteen ranskaksi, ja hän lupasi, että korjaaja tulee vielä saman päivän aikana. Suhtauduin tähän hieman epäillen, sillä usein Belgiassa minkä hyvänsä huoltomiehen tms. tulo kestää viikkotolkulla, mutta tällä kertaa sain yllättyä positiivisesti: kun tulin iltapäivällä koulusta, vika oli korjattu! Jee!
Tänään on kyllä muutenkin kaikista päivistä se, kun mua ehkä eniten harmittaa, etten ole Suomessa. Vappu. Lempijuhlani! Täällä vappua ei tietenkään vietetä. 1.5. on kyllä vapaapäivä, mutta vappuaattoa ei tunneta. Suomi-koulu sentään lakittaa Manneken Pis-patsaan! Menen ehdottomasti seuraamaan sitä skumpan kanssa. Vaikka oikea vappu meneekin nyt sivu suun, mua lohduttaa se, että saan taas tänään vieraita Suomesta. Isäni ja hänen vaimonsa tulevat pariksi päiväksi Brysseliin. Tarkoitus olisi käydä viimein siellä Atomiumissa, katsotaan, sallivatko kelit!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti