Säästä, integroitumisesta ja kieliongelmista

Kevät on saapunut Brysseliin! Lämmintä ja aurinkoa on ollut jo viikon verran, ja parhaina päivinä lämpötila on hiponut kahtakymmentä astetta. Kirsikkapuut kukkii ja kaupunki tuntuu heränneen eloon. Heti ensimmäisenä lämpimänä päivänä ravintolat levittivät terassinsa ulos ja ihmiset tungeksivat niille juomaan olutta. Minäkin olen ehtinyt jo avata sekä terassi- että pussikaljakauteni ja hankkia rusketusrajat selkään.

+21!

 

Olen ollut täällä nyt vähän yli viisi viikkoa. Se on pisin aika, minkä olen koskaan ollut poissa kotoa. Nyt on alkanut tuntua siltä, että olen kotiutunut tänne. Kun saavuin, kaksi ensimmäistä päivää meni vähän sellaisissa fiiliksissä, että mihin helkkariin oon oikein tullut ja minkä vuoksi. Sen jälkeen fiilis parani, mutta kaipasin silti hetkittäin takaisin Helsinkiin. Kuitenkin joskus kolmen viikon kohdalla aloin saada paremmin kiinni täkäläisestä elämänmenosta, arkirutiinit alkoivat vakiintua  ja Bryssel tuntua kotoisalta. Tunne on vahvistunut, enkä enää kaipaa ollenkaan kotiin - päin vastoin, olen alkanut miettiä, että olisi pitänyt tulla saman tien koko vuodeksi vaihtoon!

Saa nähdä, mihin tuntemukset tästä vielä vääntäytyy. Kuulemma ihmisen muuttaessa ulkomaille tunneskaala menee aina niin, että ensin tulee lyhyt alkushokki, sitten muutaman kuuden kestävä kuherruskuukausivaihe, jolloin kaikki tuntuu paremmalta ja hienommalta kuin kotimaassa, seuraavaksi totaalinen v*ttuuntuminen uuteen maahan ja tunne, että kotimaassa on ihan kaikki paljon paremmin, ja lopulta, jos pysyy maassa riittävän pitkään, kunnollinen integroituminen. Elän ilmeisesti kuherruskuukausivaihetta. Täytynee siis hehkutusten lomassa yrittää muistaa, että kaikki mikä menee ylös, tulee ennemmin tai myöhemmin myös alas.

Vaikka muuten menee hyvin, ranskan kanssa on edelleen vaikeuksia. Normaalien arkiasioiden hoito sujuu kyllä ja luennoillakin ymmärrän suurimman osan asioista, mutta vapaasta keskustelusta ei tule mitään. Sanavarastoni on niin heikko, että paljon ihan tavallisiakin sanoja puuttuu. Lisäksi puheen tuottaminen on niin hidasta, että en ehdi saada kommenttejani ajoissa sanottua. Usein käykin niin, että möllötän vain hiljaa kun en ehdi/osaa sanoa haluamaani. Vaikutan varmaan todelliselta intellektuellilta.