Aina ei mene niin putkeen

Mittani alkaa olla täynnä tätä asuntola-asumista. Tänään joku oli taas juonut maitoni ties kuinka monetta kertaa. Laitoin vahingon kiertämään ja pihistin kahvimaitoni jonkun toisen tölkistä. 26 ihmistä ja yksi jääkaappi johtanee varkauksiin lähes väistämättä - ainakin jääkaapin ovessa on jatkuvasti vihaisia viestejä siitä, kuinka jonkun juusto, hillo tai jugurtti on pistelty parempiin suihin. Mä olen päässyt kai kuitenkin aika vähällä, multa kun on nyysitty vain maitoa (useasti) sekä suklaamousse kahdesti. En muutenkaan säilyttele jääkaapissa juuri mitään, sillä paitsi että se on aina aivan ylitäysi, se on myös erittäin likainen ja haisee kuolemalta. Ikävöin omaa, puhdasta jääkaappia, joka olisi kokonaan minun! <3

Toinen juttu, joka on todella alkanut käydä hermoilleni, on naapurini. Koska tenttikausi lähestyy, moni on jo aloittanut pänttäämisen. He opiskelevat kerroksen opiskeluhuoneessa iltapäivästä iltaan, ja asuntolassa on tosi hiljaista. Kunnes kello tulee 23: jostain syystä joka ilta noin klo 23 seinänaapurini kokoontuu huoneensa ovelle parin muun naapurin kanssa jutustelemaan, syömään ja lauleskelemaan. Koska asuntolan äänieristys on aivan olematon, kuulen heidän mekkalansa todella selvästi, aivan kuin välissä ei ovea olisikaan. En tajua, mikseivät he voi hoitaa sosiaalisia suhteitaan vähän aiemmin illalla, tai mikseivät he mene keittiöön tai muihin yhteistiloihin vaan pysyvät käytävässä. Menen itse nukkumaan juuri noihin aikoihin, ja nykyisin iltarutiineihini kuuluu, että käyn pyytämässä heitä olemaan hiljaa jotta voisin nukkua. He kyllä tottelevat aina välittömästi, ja sitten tulee hipihiljaista. Ärsyttävää silti!

Eilen aamulla multa hajosi vessanpytty. Se jumittui niin, että veto jäi pohjaan: vesi vain virtasi. Säikähdin pahanpäiväisesti ja kipitin ala-aulaan, jossa asuntosihteeri onneksi oli toimistossaan. Selitin tilanteen ranskaksi, ja hän lupasi, että korjaaja tulee vielä saman päivän aikana. Suhtauduin tähän hieman epäillen, sillä usein Belgiassa minkä hyvänsä huoltomiehen tms. tulo kestää viikkotolkulla, mutta tällä kertaa sain yllättyä positiivisesti: kun tulin iltapäivällä koulusta, vika oli korjattu! Jee!

Tänään on kyllä muutenkin kaikista päivistä se, kun mua ehkä eniten harmittaa, etten ole Suomessa. Vappu. Lempijuhlani! Täällä vappua ei tietenkään vietetä. 1.5. on kyllä vapaapäivä, mutta vappuaattoa ei tunneta. Suomi-koulu sentään lakittaa Manneken Pis-patsaan! Menen ehdottomasti seuraamaan sitä skumpan kanssa. Vaikka oikea vappu meneekin nyt sivu suun, mua lohduttaa se, että saan taas tänään vieraita Suomesta. Isäni ja hänen vaimonsa tulevat pariksi päiväksi Brysseliin. Tarkoitus olisi käydä viimein siellä Atomiumissa, katsotaan, sallivatko kelit!

Le week-end

Ja näin sitä ollaan taas mukavasti solahdettu takaisin Bryssel-arkeen. Kesä on, kivaa on!

Puut kukkivat jo huhtikuun alussa. Nyt kaikissa on jo lehdet.

Lauantaina lähdin salin jälkeen kaupungille Miljan kanssa. Olimme sopineet treffit keskustaan, mutta myöhästyin pahanpäiväisesti jonkun Vietnam-mielenosoituksen tukittua bussin reitin. Pääsin kuitenkin perille (normaalisti 25 min kestävä matka kesti 50 min), eikä Milja ollut vihainen vaikka joutui odottamaan.:)

Kävimme ostoksilla, sillä mulla oli kova tarve hankkia jotain kesäistä vaatetta. Farkuissa ja tennareissa on ollut lämpimimpinä päivinä jokseenkin tukalaa. Ostin shortsit ja ballerinat, tosin tylsästi H&M:stä. Kuten olen aiemminkin tainnut todeta, täältä ei mitään kovin eksoottisia vaateliikkeitä löydy, eikä Bryssel muutenkaan ole varsinaisesti mikään shoppailijan paratiisi. Onneksi nämä tarvehankinnat saatiin kuitenkin tehtyä.

Shoppailun jälkeen menimme Fnac-mediakauppaan, jossa Miljan suosikkiartisti, belgialainen laulaja-lauluntekijäsuuruus Milow oli markkinoimassa uutta levyään. Hän soitti muutaman akustisen biisin ja jakoi sen jälkeen nimmareita. Tykkäsin, vaikken olekaan mikään "mies ja kitara" -genren fani.

Milow

Milja jutustelee idolinsa kanssa.

Sunnuntaiaamuna päätimme mummoilla eli lähteä Midin markkinoille. Oli ihana auringonpaiste ja muutenkin hyvä torifiilis. Söimme marokkolaiset täytetyt letut (2,50 euroa, suosittelen!) ja ostimme mm. pähkinöitä, mangoja ja aivan helkkaristi mansikoita. Torihinnat ovat huomattavasti supermarketteja edullisemmat ja laatu parempi. Mansikoita sai kaksi puulaatikollista kolmella eurolla, avokadoja kolmella eurolla viisi. Täytynee alkaa käydä torilla tästä lähin joka sunnuntai!

Mainio lettu mutta samaa ei voi sanoa kampauksesta

Markkinareissun päätteeksi paistattelimme päivää Palais de Justicen vieressä olevalla näköalapaikalla mansikoita syöden. Rusketusrajat: on!

Opiskelujen suhteen alkamassa on loppurutistus. Jäljellä on enää kaksi viikkoa luentoja, sitten kahden viikon lukuloma ja tentit.O-ou.

Takaisin mestoilla

Meillä oli belgialaiseen tapaan kahden viikon mittainen pääsiäisloma yliopistolta. Päädyin viettämään lomani tylsästi Helsingissä. Tavallaan tuntuu hölmöltä, että juuri kun on päässyt periferiasta Euroopan ytimeen, lomallaan päätyykin lähtemään takaisin periferiaan! Melkein kaikki muutkin opiskelijat lähtivät kaupungista, belgialaiset kotipaikkakunnillensa ja vaihtarit joko kotimaihin tai muuten vain ympäri Eurooppaa.

Oli ihan mukava käydä Suomessa, mutta kylläpä tuntui myös hyvältä palata tänne. Kahden viikon poissaoloni aikana tänne on tullut täysi kesä. Lehdet ovat tulleet puihin ja on tosi lämmin! Muutenkin oma luukku tuntui niin kotoisalta!

Jälleennäkemisen riemun ohella mieleen alkaa myös hiipiä paniikki vaihdon loppumisesta. Vähiinhän tämä alkaa käydä, nyt jäljellä on enää noin kaksi kuukautta, joista kolme viikkoa on lukulomaa. Mihin tää aika on kadonnut! Jäljellä olevat viikonloput alkavat olla täyteenbuukattuja, haluan täällä ollessani matkustaa vielä ainakin Kölniin, Utrechtiin, Luxemburgiin, Oostendeen ja uudelleen Maastrichtiin. Lisäksi aion tavata Sveitsissä vaihdossa olevaa ystävätärtäni. Olemme suunnitelleet tapaavamme jossain päin Ranskaa ja reissaavamme sitten yhdessä. Niin ja kai niihin tentteihinkin pitäisi jossain välissä valmistautua...

Opiskelijavaihtoa suunnitellessa halusin ehdottomasti lähteä vain yhdeksi lukukaudeksi, en missään nimessä koko lukuvuodeksi. Nyt kun aika on kulunut näin nopeasti ja on muutenkin ollut mukavaa, minusta on alkanut tuntua, että olisi kannattanut saman tien tulla koko vuodeksi. Siis huomio kaikki vaihtoa suunnittelevat, tässä on teille ilmainen vihje: Lähtekää saman tien vuodeksi. Äkkiä se aika menee ja kotinurkissa ehtii nuhjailla vaikka sitten koko loppuiän. :)

Paardit ovat parhaat

Koska olen erasmukseksi jo melko vanha ja muutenkin tosikko, olen jättänyt bailaamisen enimmäkseen muiden huoleksi. Ihan vaihtojaksoni alussa jaksoin käydä pari kertaa erasmus-bileissä, mutta totesin, etteivät ne ole oikein mun juttu. Yleensä liikaa väkeä liian pienessä tilassa, aina liian meluisaa jotta voisi jutella kunnolla ja sitten se erasmus-tunnelma joka... noh, ei tosiaan ole ihan se mun juttu.

Viime viikolla kuitenkin ylitin itseni ja kävin jopa kaksissa bileissä! :D Torstaina norjalainen vaihtarikaveri järjesti kämppistensä kanssa kotibileet, joissa piipahdin. Heidän asuntonsa oli todella hieno, iso kolmio vanhassa kerrostalossa. Huonekorkeus oli varmaan 4 metriä. Kotibileisiin osallistui satakunta vierasta joten ahdasta oli ja melua riitti. Oli hauskaa mutta hetkittäin vähän liiankin jännää: keittiö sai toimia tupakointihuoneena, joka sitten olikin ahkerassa käytössä. Jossain vaiheessa huomattiin, että joku on hellaan nojatessaan kääntänyt vahingossa kaasun päälle... Onneksi se ehti olla päällä ilmeisesti vain pienen hetken, joten selvisimme säihkähdyksellä.

Etkoilla. Vissiin ekaa kertaa täällä vaivauduin jopa laittamaan tukkaa!

Lauantaina vuorossa oli ihan "oikeat" bileet, kerran kuussa järjestettävä Antitapas. Antitapas-bileet järjestetään kerran kuussa jossain päin Brysseliä. Bileiden takana on jokin espanjalaislähtöinen porukka, ja juhlayleisö koostuu melko suurelta osin expateista. Maaliskuinen Antitapas Primavera järjestettiin Brussels Event Breweryssä, joka on siis vanha panimo. Paikka oli tosi hieno ja iso ja upeasti valaistu. Antitapaksen konseptiin kuuluu, että tarjolla on perusbiletyksen lisäksi muutakin ohjelmaa. Livebändien ja dj:den lisäksi alueelta löytyi mm. ennustaja, paperikukkatyöpaja, erilaisia ruokakojuja ja hiustenleikkausta. Osa näistä oli ilmaisia, osa maksullisia. Kävin askartelemassa paperikukan. Ihan kuin Strömssössä! (not.)

Antitapaksessa maksaminen toimi niin, että pihalla olevista kioskeista ostettiin drinkkilippuja (2 €/kpl tai hieman halvempaa, jos osti paljon), ja niillä sitten maksettiin niin juomat kuin muutkin halutut palvelut/ruoat/mitä nyt olikaan. Ihan kätevää. Yhdellä drinkkilipulla pääsi myös bussiin, joka toi yöllä bilepaikalta kotiin. Tai no ei nyt ihan kotiin asti, lähin pysäkki oli parin kilsan päässä mun kämpiltä. Ihan kohtuullinen diili silti! Ei musta mitään suurta Antitapas-fania kehkeytynyt, mutta ihan hyvät paardithan ne oli. Ja Event Brewery oli ehdottomasti näkemisen arvoinen!