Vieraita Suomesta

Blogin päivittäminen laahaa viikon tapahtumien jäljessä. Kiirettä olisi helppo syyttää, mutta eipä tässä nyt kummempia kiireitä ole edes ollut... :P

Viikko sitten sain vieraita Suomesta, kun veljeni saapui vaimoineen viettämään viikonloppua Brysseliin. Belgian ilmasto näytti pahimmat puolensa, kun kahden viikon aurikoisen jakson jälkeen viikonloppu olikin varsin sateinen.

Perjantaina kävimme syömässä suositussa ja suositellussa Les Brassins -nimisessä, perinteistä belgialaista ruokaa tarjoavassa ravintolassa. Valitettavasti kokemus oli kuitenkin pettymys. Valitsin jänistä kriek-kastikkeessa, mutta kastike maistui todella kitkerältä ja palaneelta. Muidenkaan annokset eivät olleet kummoisia, joten tämän kokemuksen perusteella ravintolan suosion syy jäi meille epäselväksi.

Lauantaina kävimme Gentissä päiväretkellä, muina päivinä ohjelmassa oli lähinnä kaupungilla hengailua. Sunnuntaina kävimme Midin markkinoilla. Siellä ostimme ruokakojusta marokkolaiset letut, joissa oli täytteenä kotijuustoa, oliiveja ja hunajaa. Oli todella hyvää! Sunnuntaisuunnitelmiimme kuului myös Atomiumissa ja Mini-Euroopassa käynti, mutta vesisade (sekä varsin kalliit liput) torpedoi suunnitelmamme.

Sain myös tuliaisia:

 

Kaurahiutaleet ovat olleet kiven alla jo useamman viikon. Ennen niitä sai (tosin kalliilla), mutta sai kuitenkin. Nyt hiutalehylly on tyhjä joka kaupassa. Onneksi sain Suomesta täydennystä, kiitos J&E! :)

Lille

Viime viikonloppuna päätimme brysseliläistyneen suomalaiskaverini Miljan kanssa lähteä valloittamaan Ranskaa. Kohteeksi valikoitui Belgian ja Ranskan rajalla sijaitseva Lille. Lähdimme matkaan lauantaina aamupäivästä ja palasimme sunnuntai-iltana. Matkustimme Eurolines-bussilla. Opiskelijan menopaluulippu maksoi 27 euroa ja matka kesti reilun tunnin. Ei lainkaan hullumpaa.

Turisti suunnistaa

Lilleen päästyämme haahuilimme hotellille. Bussi- ja juna-asemat sijaitsevat aivan keskustassa, joten siirtyminen oli helppoa. Jätettyämme kamppeemme hotellille (ja ihmeteltyämme hotellin outoja yöpöytiä) lähdimme - kyllä, ostoksille. Keskustasta löytyi yksi todella iso ostoskeskus Euralille ja lisäksi pari vilkasta ostoskatua. Minä kosmetiikkafriikkinä villiinnyin erityisesti Kiko-meikkiliikkeestä sekä tietenkin kaikkien kosmetiikkahirmuen taivaasta eli Sephorasta. Ostoskadulla eksyimme myös suorastaan hämmästyttävän edulliseen urheiluvaateliikkeeseen, jonka nimi oli muistaakseni Decat. Sieltä kotiutin juoksusukkia hintaan 2,90 pari.

Hotellin yöpöydät

Shoppailukierroksen yhteistulos

Illalla kuljeksimme ympäri vanhaa kaupunkia ja katselimme rakennuksia. Eräs Lillessä asunut, sittemmin Ouluun muuttanut tuttavani oli kirjoittanut meille pienen matkaoppaan, jossa oli käyty läpi merkittävimmät kohteet. (Merci beaucoup, Gautier! :) ) Sen avulla sitten bongailimme merkittäviä rakennuksia, jotka muuten olisivat varmaan jääneet tunnistamatta. Tulimme johtopäätökseen, että Lille on ainakin paljon kauniimpi kuin Bryssel.

Illalla palasimme hotellille varsin aikaisin, koska suurin osa keskustan ravintoloista ja pubeista sulki ovensa jo yhdentoista maissa. Siis lauantai-iltana! Kaupungilla oli muutenkin oudon hiljaista. Ilmeisesti yö- ja myöhäisiltaelämä keskittyy vain tietylle baarikadulle. Tyydyimme lopulta hotellin aulabaariin.

Sunnuntaina oli todella lämmin ja aurinkoinen päivä. Päätimme jatkaa nähtävyyksien läpikäyntiä opaslehtisemme mukaisesti ja päättää kierroksemme piknikillä Citadelle-puistossa. Auki olevan kaupan löytäminen tuotti hieman päänvaivaa, mutta lopulta onnistuimme. Piknik-eväiksi valikoitui macaron-leivoksia, mansikoita ja skumppaa.

Piknikin ja vielä yhden pienen kaupunkikierroksen jälkeen olikin aika lähteä raahautumaan takaisin Brysseliin päin. Viikonloppu tuntui sopivalta pituudelta Lillen-visiitille, siinä ehti hyvin nähdä tärkeimmät nähtävyydet. Niin ja shoppailla. :P

Brassicole

Belgia, olutmaa: tällä viikolla kampuksen valloitti Brassicole - siis olutfestarit. Kampuksen reunalla olevalle kentälle pystytettiin telttoja, joista sitten myytiin enemmän tai vähemmän erikoisia oluita janoisille opiskelijoille. Humu alkoi joka päivä lounasaikaan ja jatkui pitkälle iltaan. Luennoilla on muuten ollut varsin hiljaista tällä viikollä!

Kävin tunnustelemassa festarifiilistä kahtena päivänä alkuillasta. Hauskaa oli, vaikka olutta saadakseen joutuikin jonottamaan aika pitkään. Myös live-musiikkia oli ohjelmassa.

Olin todella yllättynyt kun kuulin näistä kinkereistä, eipä ollut tullut mieleen että yliopistokampuksellakin voidaan järjestää olutjuhlat. Suomessa meno varmaankin leviäisi välittömästi käsiin opiskelijoiden juodessa itsensä kaatokänniin. Täällä sen sijaan kukaan ei ainakaan alkuillasta vaikuttanut humalaiselta. Ai niin, tässähän on nyt varmaan kyse niistä eurooppalaisista juomatavoista, joista niin paljon puhutaan...

Mukissa Kasteel Red. Oli hyvää.

Brassicole järjestetään vuosittain. Vastaava tapahtuma valtaa kampuksen myös syksyisin, tosin silloin se on nimeltään Nocturne. Kannattaa ehdottomasti käydä tsekkaamassa jos sattuu olemaan Brysselissä!

Säästä, integroitumisesta ja kieliongelmista

Kevät on saapunut Brysseliin! Lämmintä ja aurinkoa on ollut jo viikon verran, ja parhaina päivinä lämpötila on hiponut kahtakymmentä astetta. Kirsikkapuut kukkii ja kaupunki tuntuu heränneen eloon. Heti ensimmäisenä lämpimänä päivänä ravintolat levittivät terassinsa ulos ja ihmiset tungeksivat niille juomaan olutta. Minäkin olen ehtinyt jo avata sekä terassi- että pussikaljakauteni ja hankkia rusketusrajat selkään.

+21!

 

Olen ollut täällä nyt vähän yli viisi viikkoa. Se on pisin aika, minkä olen koskaan ollut poissa kotoa. Nyt on alkanut tuntua siltä, että olen kotiutunut tänne. Kun saavuin, kaksi ensimmäistä päivää meni vähän sellaisissa fiiliksissä, että mihin helkkariin oon oikein tullut ja minkä vuoksi. Sen jälkeen fiilis parani, mutta kaipasin silti hetkittäin takaisin Helsinkiin. Kuitenkin joskus kolmen viikon kohdalla aloin saada paremmin kiinni täkäläisestä elämänmenosta, arkirutiinit alkoivat vakiintua  ja Bryssel tuntua kotoisalta. Tunne on vahvistunut, enkä enää kaipaa ollenkaan kotiin - päin vastoin, olen alkanut miettiä, että olisi pitänyt tulla saman tien koko vuodeksi vaihtoon!

Saa nähdä, mihin tuntemukset tästä vielä vääntäytyy. Kuulemma ihmisen muuttaessa ulkomaille tunneskaala menee aina niin, että ensin tulee lyhyt alkushokki, sitten muutaman kuuden kestävä kuherruskuukausivaihe, jolloin kaikki tuntuu paremmalta ja hienommalta kuin kotimaassa, seuraavaksi totaalinen v*ttuuntuminen uuteen maahan ja tunne, että kotimaassa on ihan kaikki paljon paremmin, ja lopulta, jos pysyy maassa riittävän pitkään, kunnollinen integroituminen. Elän ilmeisesti kuherruskuukausivaihetta. Täytynee siis hehkutusten lomassa yrittää muistaa, että kaikki mikä menee ylös, tulee ennemmin tai myöhemmin myös alas.

Vaikka muuten menee hyvin, ranskan kanssa on edelleen vaikeuksia. Normaalien arkiasioiden hoito sujuu kyllä ja luennoillakin ymmärrän suurimman osan asioista, mutta vapaasta keskustelusta ei tule mitään. Sanavarastoni on niin heikko, että paljon ihan tavallisiakin sanoja puuttuu. Lisäksi puheen tuottaminen on niin hidasta, että en ehdi saada kommenttejani ajoissa sanottua. Usein käykin niin, että möllötän vain hiljaa kun en ehdi/osaa sanoa haluamaani. Vaikutan varmaan todelliselta intellektuellilta.

Put your hands up for Maastricht

Lauantaina päätin lähteä omin päin päiväreissulle Hollannin Maastrichtiin. Mikä ihana pieni kaupunki! <3

Tuntuu edelleen ihan hullulta, että välimatkat on täällä niin lyhyitä, että tuosta vain voi hypätä junaan ja olla jo parin tunnin päästä Hollannissa, Saksassa tai Ranskassa. Brysselistä Maastrichtiin ei ole suoraa junayhteyttä, vaan junaa pitää vaihtaa Liègessä. Vaihtoaikaa asemalla piti olla 17 minuuttia, mutta ensimmäinen juna oli osuvat 15 minuuttia myöhässä, joten sain juosta Liègen asemalla niin lujaa kuin lyhyistä kintuistani pääsin. Ehdin kuitenkin, ja matka kohti Maastrichtia jatkui erittäin vanhalla junantapaisella romulla, joka liikkui suorastaan hämmästyttävän hitaasti. Perille päästiin kuitenkin. Matka kokonaisuudessaan kesti alle kaksi tuntia. Mitään rajamuodollisuuksia ei tietystikään ollut, ja maan vaihtumisen huomasi oikeastaan vain siitä, että katukylttien kieli vaihtui ranskasta hollanniksi.

Olin reippaasti lähtenyt matkaan ilman minkäänlaista karttaa, joten perillä Maastrichtissa lähdin seuraamaan ihmisvirtaa asemalta kohti keskustaa. Kävelyä oli vain muutama sata metriä, sitten joen ylitys ja sitten olinkin jo vilkkaalla kauppakadulla. Palloilin keskustassa ympäriinsä ja ihastelin Maastrichin autottoman keskustan kauneutta ja tunnelmallisuutta. Maastricht on pieni kaupunki, vain noin 120 000 asukasta, mutta se tuntui suuremmalta. Ihmisiä oli valtavasti liikkeellä, kiitos kauniin kevätsään. Ihmettelin myös shoppailumahdollisuuksien monipuolisuutta - kauppoja oli enemmän kuin Brysselissä, joka on kuitenkin monta kertaa suurempi kaupunki. Shoppailin New Yorkerissa ja parissa meikkikaupassa.

Ostin gelatoa

Ostin irtokarkkeja.

Ostin take away -safkaa.

Olin suunnitellut käyväni luonnontieteellisessä museossa, mutta muutin mieleni, sillä en halunnut mennä sisätiloihin niin kauniina ja lämpimänä päivänä. Istuskelin torin laidalla juomassa kahvia ja syömässä take away -wokkia ja iloitsin ilmaisesta tori-wifistä. Illan suussa lähdin takaisin junalle ja kohti Brysseliä. Liègessä tosin mokasin ja menin pikajunan sijasta johonkin paikallisjunaan, jonka päämäärä oli kyllä Bryssel, mutta joka pysähteli joka asemalla. Matka kesti puolitoista kertaa niin kauan kuin pikajunalla olisi kestänyt. No, onneksi ei ollut kiire mihinkään.

Älyttömän hieno, vanhaan kirkkoon rakennettu kirjakauppa. Kuva ei tee oikeutta.

 

Maastrichtista jäi todella positiivinen vaikutelma. Haluan ehdottomasti käydä siellä vielä uudelleen ennen paluutani Suomeen.

Liège Guillemins -juna-asema. Hieno.

Gent

 Kävimme lauantaina äidin kanssa päiväretkellä Gentissä. Gent on nykyisin Flanderin toiseksi suurin kaupunki (n. 240 000 as.), kun joskus 1000-1200 -luvulla se oli Euroopan toiseksi suurin kaupunki heti Pariisin jälkeen. Kuvat ovat tavallistakin suttuisempia sateisen sään vuoksi. Sori.

Pidin Sint Niklaasin kirkosta, se ei ollut synkkä ja hämärä niinkuin katoliset kirkot yleensä.

Emme varsinaisesti tehneet Gentissä mitään ihmeellistä, kuljeskelimme kaupungilla, katselimme kirkkoja ja kävelimme kanavanrantaa. Pidin Gentistä paljon, historiallinen keskusta oli iso, kaunis ja hyvin säilynyt. Kuitenkin kaupungin tunnelma oli paljon elävämpi ja aidompi kuin esim. Bruggessa, joka toki on kaunis ja tunnelmallinen, mutta jotenkin pysähtyneen oloinen - ja turisteja tulvillaan. Gentissä vastaan kulki enemmänkin paikallisia eivätkä keskustankaan ravintolat olleet turistirysämäisiä. Gentissä on myös maineikas yliopisto, jonka vuoksi kaupungissa asuu paljon nuoria. Sekin varmasti tuo kaupunkiin lisää eloa.

Pakollinen asemakuva

Suosittelen visiittiä Gentiin kaikille täällä päin liikkuville! Junamatka kestää Brysselistä puolisen tuntia.

Turrena

Äitini kävi viikonloppuna kyläilemässä Brysselissä. Vietimme turistielämää enimmäkseen keskustassa hengaillen. Tuntuu, kuin olisin ollut lomamatkalla! Arkena käyn aika harvoin keskustassa. Asun Ixellesin kaupunginosassa aivan kampuksen vieressä. Täältä löytyy kaikki peruspalvelut ja -kaupat joten keskustassa tulee käytyä oikeastaan aika harvoin.

Kirppistunnelmaa

Lauantaina teimme äidin kanssa päiväretken Gentiin. Tosi kiva ja kaunis kaupunki, ihan lyhyen junamatkan päässä! Postaan siitä myöhemmin erikseen. Sunnuntaina kävimme Marollesin kirppiksellä. Palais du Justicen alapuolella olevalle aukiolle levittäytyy aamupäivisin katukirppis. Paikalla oli paljon myyjiä ja asiakkaita, ja myynnissä oli kaikenlaista vanhaa tavaraa. Emme tosin ostaneet mitään. Kävimme myös Marché du Midin sunnuntaimarkkinoilla, mutta ne osoittautuivat pieneksi pettymykseksi. Myynnissä oli enimmäkseen vaatteita ja muita tekstiilejä. Olisin ollut kiinnostuneempi elintarvikkeista, mutta niiden osuus markkinoista oli varsin pieni. (Edit: kyllä Midillä on hyvät valikoimat myös elintarvikkeita, löysin apajat tosin vasta toisella vierailulla! Ruokakojut ovat toisella puolen junarataa, tekstiilit toisella.)

Soitinmuseon talo

Näkymä soitinmuseon ikkunasta keskustaan päin

Seuraavaksi suunnitelmissa oli mennä soitinmuseon kattoravintolaan syömään ja sen jälkeen itse museoon, mutta sekä museo että ravintola olivat niin tupaten täynnä että päätimme jättää väliin. Soitinmuseo sijaitsee Old England -nimisessä art nouveau -rakennuksessa, joka on jo itsessään näkemisen arvoinen. Näyttelyihin tutustuminen jäi kuitenkin seuraavaan kertaan. Menimme sen sijaan Fin du siècle -taidemuseoon.

Äiti lähti maanantaina, mutta ihan vielä mun ei tarvitse palata arkeen. Täällä nimittäin mardi gras - laskiaistiistai - on vapaapäivä. Paikallista mardi gras -perinneruokaa olisivat letut, mutta itse aion käväistä suomalaisella Merimieskirkolla syömässä laskiaispullan.