Antwerpen

Lauantaina kävimme Erasmus-klubin järjestämällä päiväretkellä Antwerpenissa. Meitä oli nelisenkymmentä ja meille oli varattu oma junavaunu! Matka Brysselin keskusasemalta Antwerpeniin kesti vajaan tunnin. Antwerpeniin saavuttuamme ohjelmassa oli ohjattu turistikierros. Tarjolla oli joko englannin- tai ranskankielinen opastus. Voimieni tunnossa valitsin ranskankielisen, mikä osoittautui virheeksi. Opas puhui älyttömän nopeasti ja erikoisella aksentilla. Lisäksi Antwerpenissa tuuli aivan järjettömästi ja jatkuva paleleminen ei ainakaan auttanut keskittymistä. Kävimme kuitenkin kirjapainomuseon pihalla, kirkossa, kuulimme juttuja kaupungin rakentamisesta ja jossakin vaiheessa opas tarjosi meille myös snapsit. Se lämmitti vähän.

Antwerpenin keskusaseman päähalli. Ehkä hienoin koskaan näkemäni rautatieasema!

Opastetun kierroksen jälkeen meillä oli vapaa-aikaa muutama tunti ennen paluuta. Lyöttäydyin parin sveitsiläisen vaihtarin seuraan. Kävimme syömässä ja kahvilla ja lopun ajan vain palloilimme ostoskadulla. Shoppailumahdollisuudet ovat jostain syystä Antwerpenissa selvästi Brysseliä laajemmat, vaikka se on huomattavasti pienempi kaupunki. Ketjuliikkeistä löytyy mm. American Apparel, Hollister ja New Yorker, joita ei Brysselissä ole lainkaan. Lisäksi vintage-liikkeitä näytti olevan paljon, samoin kuin pienten suunnittelijoiden putiikkeja. Ostokset jäivät kuitenkin minun osaltani tällä kertaa tekemättä.

Antwerpen on muutenkin tunnettu muotikaupunkina ennen kaikkea Kuninkaallisen taideakatemian maineikkaan muotisuunnittelulinjan vuoksi. Kaupungista löytyy myös muotimuseo, joka on kuulemani mukaan käymisen arvoinen.

Reissuni Antwerpeniin jäi siis tällä kertaa ihan vain pintaraapaisuksi. Näkemättä jäi muotimuseon lisäksi mm. kuuluisa eläintarha, ja ostoskadullekin palaisin mielelläni paremmalla ajalla. Ehkä nämä Erasmus-retket eivät ole kovin hyvä tapa tutustua uuteen kaupunkiin, mutta onneksi Antwerpen on lyhyen junamatkan päässä joten sinne on helppo palata omatoimisesti. Erasmus-klubi järjestää kevään aikana useitakin matkoja eri kaupunkeihin. Seuraavana vuorossa taitaa olla Pariisi, mutta taidan jättää väliin ja matkustaa mieluummin omin neuvoin.

Turisti palaamassa kotiin

Sunnuntai

Sunnuntaisin on välillä vaikea keksiä tekemistä täällä. Kaupat ovat keskieurooppalaiseen tapaan kiinni lukuun ottamatta joitakin pieniä ruokakauppoja, eikä siinä vielä mitään, mutta kun myös iso osa kahviloista ja ravintoloistakin pitää ovensa sunnuntaisin suljettuina.

Tänään oli aurinkoinen ja lämmin päivä, joten lähdin lenkille. Samalla taisin saada selville, mitä paikalliset täällä sunnuntaisin tekevät. Bois de la Cambre -puisto vilisi ihmisiä. Oli lapsiperheitä, koiranulkoiluttajia, kuntoilijoita ja muutama ratsastajakin. Bongasin myös useita vohveli- ja jäätelöautoja ympäri puistoa.

  Bois de la Cambre on yksi kaupungin suurimmista puistoista. Siellä on kilometritolkulla risteileviä lenkkipolkuja ja keskellä tuollainen lampi. Lammen keskellä on saari jossa on jonkin sortin ravintola. Saaren ja rannan välillä kulkee pieni lautta, joka kuljettaa ihmisiä ravintolaan veden yli. Vaikuttaa kivalta mutta valitettavasti myös hieman tyyriiltä!

Suklaatehdas

Kylläpä on mukavaa olla terve! Aika on kulunut lähinnä kuroessa kiinni koulujuttuja. Olin kaksi päivää poissa koulusta ja ehdin jäädä jälkeen.

Kuvissa Ixellesin lampien ympäristöä mun kodin lähistöltä.

Etangs d'Ixelles

Etangs d'Ixelles

Tänään sentään oli vähän hupiakin ohjelmassa: Kävimme täällä asuvan suomalaiskaverini kanssa Neuhausin tehtaanmyymälässä Erasmessa. Siellä oli tarjolla rajattomasti maistiaisia kaikista myynnissä olevista suklaista. Kyllä niitä "muutamia" sitten tulikin napsittua. Suurin osa tuotteista vaikutti olevan saman hintaisia kuin muuallakin (eli varsin hintavia), mutta toki tehtaanmyymälällä oli oma erikoisuutensa: tehdaslaatikoittain myytävät konvehdit. Laatikot ovat noin kilon painoisia ja maksoivat parikymppiä kappaleelta. Kilohinta on siis huomattavasti edullisempi kuin hienommin pakatuissa rasioissa. Jätin kuitenkin tällä kertaa ostamatta, koska kuitenkin ahmaisisin koko kilon noin viikossa...

Avenue des Eperons d'Or

Elossa edelleen

Olen maannut järkyttävän flunssan kourissa koko loppuviikon. Aika on kulunut enimmäkseen neljän seinän sisällä torkkuen. Perjantaina kävin sentään koululla, kun ranskan kurssi alkoi, sekä illalla kaupungilla syömässä. Tänään mun oli tarkoitus ajella junalla naapurikaupunki Gemblouxiin katsomaan miekkailun Belgian yliopistomestaruuskilpailuja, mutta olen edelleen niin kipeä, että katsoin parhaaksi jäädä kotiin.

Yksin kotona maatessa on ehtinyt pohdiskella esim. Suomen ja Belgian eroja. Tähän menessä olen kaivannut Suomesta eniten freesin makuista kraanavettä sekä käsipyyherullajärjestelmää. Ärsyttää ne helkkarin puhallinkuivaajat julkisissa vessoissa! Lisäksi mua hämmästyttää todella voimakkaat hajusteet kaikessa. Esim. siivousaineet, pyykinpesuaineet ja monet kosmetiikkatuotteet on hajustettu niin vahvasti, että meinaa taju lähteä. Sinänsä ihan miellyttäviä tuoksuja, tuhottoman voimakkaita vain.

Täkäläinen hintataso on herättänyt kiinnostusta. Brysseliä ei voi sanoa kovinkaan halvaksi kaupungiksi, vaikka ihan kaikessa ei Helsingin hintoihin yletytäkään. Asuminen on selvästi Helsinkiä halvempaa: maksan asuntolakämpästäni reilut 300 euroa kuussa sisältäen kaikki kulut. Myös ravintolat ja kahvilat ovat hieman Helsinkiä halvempia, mutta ruoka kaupasta ostettuna on melko samoissa hinnoissa. Liha ja kana ovat jopa kalliimpia kuin Suomessa. Kulutustavarat ovat ehkä hieman Suomea edullisempia. Yliopistolla on monilla kursseilla oppikirjojen sijaan käytössä prujut, joita myydään kampuksen kirjakaupassa 5-10 euron hintaan. Yliopistokirjaston valikoima ja toiminta on sen sijaan vielä mysteeri.

Ranskan kielitasotesti

Tänne lähtiessä Helsingin päässä ei tarvinnut suorittaa kielikoetta, riitti, että on suorittanut muutamia ranskan kursseja tasolla B1-B2. Kielitesti odotti sitten täällä päässä. Brysselin yliopisto tarjoaa ilmaisen kielikurssin Erasmus-opiskelijoille, joiden ranskan taito on tasolla A2-B2. Heikommat ja paremmat osaajat ohjataan muille kursseille, jotka ilmeisesti ovat maksullisia.

Arvoin oman ranskan taitoni noin B1-tasoiseksi, mutta kielikoe jännitti silti jonkin verran. Koe oli hyvin erilainen kuin odotin. Siinä oli vain neljä kirjallista tehtävää, jotka käsittelivät enimmäkseen sanastoa. Ihmettelin kokeen jälkeen muiden vaihtareiden kanssa, että onko todella mahdollista arvoida kielitaitoamme noin lyhyen kokeen perusteella. Ilmeisesti se kuitenkin onnistuu ainakin suuntaa-antavasti, sillä sijoituin nelosryhmään, joka on Erasmus-kurssin ryhmistä korkeatasoisin. Jee. :D Ranskan opetusta on kerran viikossa kolme tuntia kerrallaan, ja sehän sijoittuu tottakai päällekäin valitsemani taloustieteen kurssin kanssa. Samaa ongelmaa tuntui olevan muillakin vaihtareilla.

En muuten sittenkään ole ainoa pohjoismainen vaihtari. Täällä on lisäkseni myös ainakin yksi norjalainen ja tanskalainen, mutta he opiskelevat jossakin muussa tiedekunnassa.

Loppukevennyksenä kuva Pascalino-nimisestä vohveliautosta, joka oli tänään kampuksella.

Kotikulmia

No niin: viimein muutama kuva! Mulla tosin on täällä mukana vain ikivanha digipokkari, joten kuvien laatu on sen mukainen. Vaikeuksia tuotti myös kämpän pienuus: oli vaikea saada kuviin mahtumaan mitään kun ei mahdu menemään kovin kauaksi kuvauskohteista!

Asun siis koulun asuntolassa aivan kampuksen vieressä. Talossa asuu kai kolmisensataa opiskelijaa.

Kotikatu Avenue des Courses

Kotitalo. Tän nimi on La Résidence Nelson Mandela.

Aulassa itse Nelson onkin. Ja Koneen hissi.

Mun luukku kuudennessa kerroksessa.

Näkymä ikkunasta oikealle (etelään). Vihreä rakennus on jo kampuksella, siinä on kauppatieteiden laitos.

Asuntolassa tuntuu nyt olevan hiljaista. Talossa asuu enimmäkseen belgialaisopiskelijoita, jotka täällä kuulemma menevät melkeinpä joka viikonlopuksi kotiseudulleen. Täällä pienten välimatkojen maassa se käy helposti. Äänieristys on täällä aivan olematon, joten on helppo huomata, milloin naapurit ovat kotona ja milloin eivät.

Torstaiset Erasmus-bileet olivat juuri sellaiset kuin kuvittelinkin. Halpaa kaljaa ja sekoilevia vaihtareita, jotka puhuvat englantia. Yritin aluksi puskea ranskaa mutta luovutin, kun kaikki jatkuvasti vastailivat englanniksi. Olen ilmeisesti porukan vanhimmasta päästä, useimmat muut tuntuvat olevan 19-20 -vuotiaita. Ihan hyvä, että tuli nämäkin paardit nähtyä, mutta toista kertaa ei ehkä sitten tarvitsekaan mennä. :P

Asiat alkavat sujua

Tänään asiat ovat jo sujuneet jokseenkin eilistä paremmin. Aamulla oli luento Histoire d'Epoque contemporaire -kurssista. Aiheena oli Belgian vaiheet toisessa maailmansodassa. Tajusin yllättävänkin paljon luennoitsijan puheesta ja tällä kertaa oli Powerpoint-kalvotkin, mikä helpotti seuraamista huomattavasti.

Olen urheasti yrittänyt mongertaa ranskaa joka tilanteessa, mutta aika hankalaa se on. Tänään kävin opintotoimistossa hoitamassa paperiasioita, taas ranskaksi sönköttäen. En todellakaan tiedä eri lomakkeiden nimiä ranskaksi, joten lopulta suuresti pahoitellen vaihdoin englantiin. Opintotoimiston rouvat olivat oikein kilttejä ja lohduttivat, että kyllä se siitä lähtee sujumaan, on kuulemma kaikilla aiemmillakin vaihtareilla lähtenyt. Jos näin todella on, niin en kyllä tasan aio olla se ensimmäinen, joka ei opi! :)

Hassut kysymykset koskien mun kotimaata jatkuvat. Opintotoimistossa kysyttiin, mistä tuun, ja vastattuani, että "de la Finlande", ne luulivat mun tarkoittavan Grönlantia. Kun lopulta selvisi, että kyse onkin Suomesta, seuraava kysymys oli: "Onko se EU:ssa?" :D Ilmeisesti myös eräällä liettualaisella vaihtarilla on vastaavia kokemuksia, ainakin hän oli erittäin vaikuttunut kun tiesin, missä Liettua on.

Kävin tänään viimein myös Erasmus-toimistossa. Sain Erasmus-kortin, jolla pääsee bileisiin. Lisäksi ilmoittauduin retkelle Antwerpeniin. Toimistolta sai myös tervetuliaiskassin, jossa oli mm. tölkkiravioileja, nuudeleita, juomia, infolappusia ties mistä ja prepaid-liittymä, johon on ladattu 10€. En ole vielä jaksanut perehtyä, miten sen saa käyttöön mutta ihan kiva. Tölkkiravioliin sen sijaan suhtaudun varauksella...

Seuraavaksi lähden bileisiin keskustaan. Tukkaa on turha laittaa, vettä sataa. Kelit on olleet muutenkin vähän kummalliset. Lämmintä on, päivisin jopa +10. Aamupäivisin on joka päivä paistanut aurinko, iltapäivällä menee pilveen ja alkuillasta alkaa sataa. Paikalliset sanoo, että se on täällä normaalia. Mikäpä tässä, en valita, mieluummin tätä kuin lunta!

Eka koulupäivä

Tänään oli ensimmäinen luento, aiheena medioiden sosiologia. Mitään slaideja tai muuta materiaalia ei ollut, opettaja vaan pälätti ranskaksi hirveetä vauhtia. Kaikki muut opiskelijat kirjoittivat aivan hullunlailla muistiinpanoja, mutta mun osalta jäi aika vähäisiksi kun en pysty mitenkään kuuntelemaan ja kirjottamaan ranskaa samaan aikaan. Enkä kyllä kauheen paljon ymmärtänytkään siitä selostuksesta! Saa nähdä, toistuuko sama meno muillakin kursseilla.

Kävin tänään myös vaihtotoimistossa hakemassa opiskelijakortin ja muut paperit. Siellä sain myös tietää, että viiden kuukauden vaihto-opiskelun vuoksi ei tarvitse käydä kirjoittautumassa asukkaaksi. Tämä tieto helpotti, sillä olen kuullut, että siitä seuraa melkoinen paperisota. Sain myös hommattua bussikortin. Alle 26-vuotiaat opiskelijat saavat koko vuoden lipun reilulla satasella. Siis myös minä, joka olen täällä vain 5 kuukautta. Kuitenkin oli selvästi halvempaa ottaa koko vuoden opiskelijalippu kuin ostaa normaalihintaisia kuukausikortteja vaihdon ajaksi. Lipputiskillä kyllä hämmästyin melkoisesti, kun virkailija jostain syystä kysyi, olenko Quebecista. En voi käsittää, mikä voisi viitata siihen! :D

Uudella lipulla ajenlinkin sitten keskustaan tekemään hankintoja kämppää varten. Eilisen Ikea-saaliin lisäksi tarvitsin vielä lusikan, haarukan ja veitsen sekä vihkoja kouluun. Kaikki löytyi ja halvalla päästiin, löysin Hema-nimisen kaupan joka on ilmeisesti paikallinen Tarjoustalo.

Nyt alkaakin olla suurin osa asioista hoidettuna. Vielä täytyy tehdä viimeiset kurssivalinnat ja käydä hyväksyttämässä opinto-ohjelma. Lisäksi pitäisi hankkia salikortti ja ehkä paikallinen puhelinliittymä. Tosin en ole ihan varma, tarvitsenko sitä, ei ainakaan toistaiseksi ole ketään, kelle soitella. Kotona ja kampuksella on wifi joka pelaa myös puhelimessa (alkukankeuden jälkeen), ja koska suurimman osan ajastani vietäin näissä paikoissa, yhteydenpito Suomeen on toistaiseksi hoitunut hyvin Whatsappin ja Facebookin kautta.

Huomenna luvassa on luento muistaakseni historian kurssista. Viestinnän kursseja ei ole kovin paljoa tarjolla, joten olen suunnitellut ottavani lisäksi talousteoriaa ja historiaa, sekä vaihtareille tarkoitetun Eurooppa-kurssin. Illalla on myös ensimmäiset Erasmus-bileet jossakin keskustassa. Kai nekin kinkerit on ainakin kerran nähtävä!

Alkuhärdelli

No niin, tänne on päästy ja taloksi asetuttu. So far so good!

Reissu ei tosin alkanun kovinkaan ruusuisesti. Mun piti lentää Oslon kautta, mutta lento Osloon peruutettiin viime hetkellä. Sain uuden lennon Kööpenhaminan kautta, mutta sekä se että jatkolento myöhästyivät ja olin lopulta perillä Brysselissä vasta myöhään. Menin ensimmäiseksi yöksi hotelliin.

Aamulla lähdin kaikkine kamppeineni rymyämään kohti asuntolaa. Sain Brysselin yliopiston asumispalveluiden kautta kämpän asuntolasta. Kalustettuun luukkuun kuuluu oma kylppäri, mutta keittiö jaetaan 26 hengen kesken. Koko asuntola on hiljattain remontoitu ja tosi hyvässä kunnossa. Myös itse kämppä on valoisa ja tilava. Keittiö on sen sijaan aika karu: vain yksi jääkaappi-pakastin, joka on niin täyteen ammuttu, ettei sinne mahdu enää yhtään mitään. Täytynee käydä joka päivä kaupassa ja syödä aina kaikki heti.

Kämpän saamisen jälkeen hurautin metrolla Ikeaan ostamaan astioita, tyynyä ja peittoa. Enpä ollut aiemmin käynyt muissa kuin suomalaisissa Ikeoissa, mutta kuten arvattavaa, ihan identtinenhän se täälläkin oli. Lihapulliakin olisi saanut, mutta tyydyin tällä kertaa hodariin.

Kävin jo yliopistollakin tänään. Siellä oli kaikille vaihtareille pakollinen infotilaisuus, jossa ei tosin kerrottu mitään tarpeellista tietoa. Olisin halunnut kuulla käytännön asioista, esim. yliopiston kirjasto- ja it-palveluista, mutta tilaisuudessa käsiteltiin vain kurssien valitsemista ja opintosuunnitelman hyväksyttämistä. Info oli humanistisen tiedekunnan järjestämä (opiskelen täällä humanistisessa tiedekunnassa, vaikka olenkin lähtöisin Helsingin valtiotieteellisestä) ja meitä vaihtareita oli ehkä noin 50. Italiaisia ja espanjalaisia oli selvästi eniten. Jonkin verran myös ranskalaisia. Olen ilmeisesti porukan ainoa pohjoismainen.

Huomisesta eteenpäin pitäisi sitten jo aloittaa opiskelu. Saa nähdä mitä tulee, ei mun ranskaa niin kovin sujuvaksi voi sanoa...