Lähtövalmisteluja

Lähtö lähenee. Juhannusaattoiltana koittaa paluu Helsinkiin. Kaikki alkaa olla valmista lähtöön. Kävin koululla hoitamassa paperiasiat. Tenttitulokset eivät edelleenkään ole valmiita, ne lähetetään postilla perässä kunhan valmistuvat. Ennen lähtöä piti kuitenkin hakea muutama muu paperi Erasmus-toimistosta sekä tiedekunnan sihteeriltä. Onneksi olin varannut tähän useamman päivän, sillä belgialaiseen tapaan kukaan ei taas ollut paikalla. Kävin toimistojen ovilla luuraamassa niiden aukioloaikoina, mutta vasta kolmantena päivänä tarvittavat henkilöt suvaitsivat olla paikalla. Tarvittavat paperit kansioon, kiitokset ja hyvästit. Tuntui kummalliselta kävellä ULB:n käytäviä viimeistä kertaa. Samaan aikaan haikealta mutta toisaalta myös siltä, etten oikeastaan vielä edes kunnolla tajua, että olen todella lähdössä ja sitten en enää palaa. On sitä viidessä kuukaudessa kuitenkin ehtinyt asettua ja kotiutua aika hyvin.

Kouluun liittyvien papereiden hankkiminen olikin mun osaltani ainoa juttu, joka täytyi tehdä ennen lähtöä. En hankkinut belgialaista pankkitiliä enkä kirjoittautunut Brysselin asukkaaksi, joten niitä ei tarvitse irtisanoa. Kuntosalin jäsenyyskin oli määräaikainen ja loppui omia aikojaan. Viimeisten päivien ohjelmaksi jää siis kämpän tyhjennys sekä yleinen panikointi siitä, mitä kaikkea jäi tekemättä ja näkemättä. Joka päivä mieleen muistuu jokin paikka tai museo tai lähikaupunki, jossa olin suunnitellut käyväni mutten kuitenkaan ehtinyt tai saanut aikaiseksi. Jos voisin, jäisin ehdottomasti vielä muutamaksi kuukaudeksi tänne.

Helpottaakseni lähdön tuskaa olen yrittänyt lietsoa itseeni koti-ikävää. Seuraavat videot toimivat parhaiten:

Finland - Land of the Midnight Sun

My Helsinki

Suomi, olet mahtava! Helsinki on mun stadi!

Mutta... En silti olisi vielä valmis lähtemään.

Tentit paketissa

Viime viikolla sain viimeisenkin tentin tehtyä. Ohi on, hiiohoi!

Opiskelu- ja opetustyyli on täällä enimmäkseen melko samanlainen kuin Helsingissä. Massaluentoja kerran tai pari viikossa koko kevään ja lopuksi massiivinen tentti. Esseitä ja ryhmätöitäkin on, mutta ei läheskään kaikilla kursseilla. Päätöstentit ovat joko suullisia tai kirjallisia kurssista riippuen. Omilla kursseillani oli vain kirjallisia tenttejä, mikä oli onni, sillä näillä ranskan puhetaidoilla suulliset tentit olisivat saattaneet olla melko nöyryyttäviä...

Mulla oli yhteensä viisi tenttiä. Kaksi ranskaksi, kaksi englanniksi ja lisäksi ranskan kielikoe. Ranskankielisten kurssien tenteissä sain luvan käyttää suomi-ranska-suomi -sanakirjaa sekä verbitaivutuskirjaa. Vaihtarit saavat ULB:ssä useimmiten käyttää sanakirjaa apuna tenteissä, mutta lupa tulee kysyä jokaiselta opettajalta erikseen. Tenttikysymyksiä oli joka lähtöön monivalinnasta esseevastauksiin. Myös vaikeustaso vaihteli. Osa tenteistä oli hyvinkin helppoja, osa vaikeampia ja yksi meni niin penkin alle, etten usko sen edes menevän läpi. Erasmusten keskuudessa tosin liikkuu vahva huhu, että vaihtarit päästetään paljon muita helpommin tenteistä läpi. Mene ja tiedä.

Tulokset eivät siis ole vielä tulleet, eivätkä ilmeisesti ihan heti tulekaan. Opintotoimisto lähettää ne postitse kunkin vaihtarin kotiyliopistoon kunhan ne vain valmistuvat. Belgialaiset tuntien tämä saattaa hyvinkin kestää vaikka miten kauan. Odotellaan.

Huomenna käynnistyy viimeinen viikkoni Brysselissä. Vielä olisi joitakin paperihommia hoidettavana ja ainakin Kölnin-reissu tehtävänä. Ihmisten ja paikkojen hyvästelemistäkin riittää. On tää vaan ollut hauskaa ja hienoa aikaa ja ajatus Suomeen palaamisesta tuntuu kummalliselta. Ei auta, mentävä on.

Knokke

Viime sunnuntaina kävimme katsastamassa Belgian hienoimman rantaresortin, Knoken. Alunperin ajatuksenamme oli suunnata Oostendeen, mutta belgialaisystävämme sanoivat, että kannattaa ehdottomasti mennä mieluummin Knokkeen, se on niin luxus ja upea. Sinne siis!

Junamatka kesti noin puolitoista tuntia ja Knokken asemalta käveli vartin verran rannalle. Asemalta rantabulevardille vei luksusliikkeiden katu, jossa oli Cavallit ja Ralph Laurenit yms. Ei käyty ostoksilla, vaikka liikkeet yllättäen olivatkin auki sunnuntainakin.

Meduusat olivat kohtuullisen kokoisia

Emme oikeastaan tehneet mitään ihmeellistä, lähinnä tallustelimme rantabulevardia pitkin jäätelöä ja vohveleita syöden ja makasimme rannalla. Sää oli ilmeisesti paikallisten mielestä jokseenkin viileä, sillä rannalla ei ollut paljoakaan ihmisiä, ja nekin vähän olivat täysissä pukeissa. Meitä kahta suomalaistyttöä bikineissä katsottiin vähän oudosti rannalla ja vielä oudommin kun menimme uimaan. Mutta ei se edes niin kylmää ollut, +14 c!

Belgia pääsi kyllä taas yllättämään, en olisi uskonut, että näin pienestä maasta löytyy tuollainenkin puoli! Katukuvasta näki aivan selvästi, että kyseessä on vähän vauraampien ihmisten kohde. Luksusautoja ja hulppeita huviloita, joiden vuoksi Knokkea kuulemma kutsutaankin Belgian Monacoksi. Ehkä hieman liioiteltu nimitys, mutta joka tapauksessa Knokke on ehdottomasti vierailun arvoinen.

 Illalla tein jotakin itselleni epätyypillistä ja menin Miljan mukana erääseen Schumanin sporttibaariin katsomaan lätkäfinaalia. En ole todellakaan mikään innokas penkkiurheilija, mutta jotenkin nyt täällä ollessa tuntui, että haluan ehdottomasti mennä katsomaan Suomen peliä. Kuvasta päätellen tais vähän jännittää.

Vilvoorde Jaarmarkt

Blogin päivitystahdissa on taas vähän toivomisen varaa...

Belgialaista lihakarjaa. Hervottomat lihakset!

Viime maanantaina pääsin näkemään belgialaista maalaisperinnettä ehkä aidoimmillaan. Uusi belgialaisystäväni otti minut mukaansa Vilvoorden vuotuisille maalaismessuille. Vilvoorde sijaitsee Flanderissa, Brysselin pohjoispuolella. Junamatka kestää kymmenisen minuuttia Gare du Nordilta. Messuilla oli kaikenlaista markkinahumua tivolilaitteista käsityöläiskojuihin, mutta pääpaino oli kuitenkin karjanäyttelyissä. Paikalla oli kaikkia mahdollisia ja mahdottomia maatilaneläimiä, joita yleisö sai pällistellä. Arvovaltainen tuomaristo sitten yksitellen arvioi eläinten ulkonäön ja mahdollisesti myös muita ominaisuuksia ja kruunasi voittajat. Kilpailun voitto on kuulemma farmareille mitä suurin kunnia, ja jaarmarktiin valmistaudutaankin koko vuosi.

Kengitysnäytös. Näin ensimmäistä kertaa kuumakengitystä livenä.

Miniponi. Oli oikeesti ihan hiton pieni!

Tämä rento kaveri taisi voittaa.

Koska olen entinen heppatyttö, hevoset kiinnostivat minua messueläimistä eniten. Näytteillä oli enimmäkseen raskaita belgialaisia työhevosia (brabantinhevosia), mutta myös kevyitä belgialaisia puoliverisiä sekä miniponeja.

Hevosten lisäksi kiinnostavia olivat myös miniatyyrilampaat. Ne olivat vain pienen koiran kokoisia. Kysyin oppaaltani, mihin niitä käytetään, mutta ei ilmeisesti mihinkään, sillä vastaus kuului: "They're useless but awesome!". Selvä.

Minilampaat. Näiden koosta ei tässä oikein saa selvää koska myös niiden sheep wagon oli tosi pieni.

Olipahan hauskaa nähdä tämmöinenkin puoli Belgiasta. Jaarmarkt järjestetään vuosittain useimmissa Flanderin maaseutukaupungeissa. Monessa paikassa se on kuulemma vuoden suurin tapahtuma, johon osallistuvat kaikki. Vilvoorden jaarmarkt on yksi suurimmista. Vaihtarina on välillä vaikea tutustua paikallisiin ihmisiin, mutta se on vaivan arvoista, enpä olisi muuten tullut nähneeksi tätäkään! :)

Brabantinhevosia

Hieno kultainen fasaani

Brysselin vappua ja turistijuttuja

 

Vappu on suosikkijuhlani, (kerran teekkari, aina teekkari!) ja sen viettäminen muualla kuin Helsingissä tuntui ankealta. Ensimmäistä kertaa vaihtojaksoni aikana toivoin todella, että olisin ollut kotona! Onneksi täältäkin löytyi sentään jotain vappumeininkejä. Vappuaattona klo 18 Brysselin suomalaisyhteisö kerääntyi jo 22. kertaa lakittamaan Manneken Pisiä. Pari Suomi-koulun abiturienttia painoi lakin patsaan päähän, Suomi-klubin edustaja piti puheen, ja sitten skumppapullojen poksahdellessa laulettiin yhteislauluna Gaudeamus Igitur. Paikalla oli hirveä ryysis, varmasti useita satoja suomalaisia ja tietysti myös turisteja, jotka olivat hieman hämmentyneen oloisia valkolakkipäisten, kuohuviiniä juovien suomalaisten keskellä.

Lakituksesta riensinkin suoraan vastaanottamaan suomalaisvieraitani. Isäni ja tämän vaimo saapuivat Brysseliin minilomalle. Olin varannut Abrussel-nimisen ravintolan Grand Placen laidalta. Se osoittautui hyväksi ja oli myös edullinen. Suosittelen! Illallisen jälkeen kävimme vielä oluilla ja sitten siirryimme kotiin ja hotelliin keräämään voimia.

Torstaina käynnistimmekin kunnon turboturistipäivän. Menin aamiaiselle hotellille, mistä lähdimme sitten kohti Atomiumia ja Mini-Eurooppaa. Vaikka olimme liikkeellä aamusta, jono Atomiumiin oli aika helkkarinmoinen. Olin muutenkin hieman pettynyt Atomiumiin. Sisällä olleet näyttelyt (pysyvä Atomium-näyttely ja tällä kertaa vaihtuvana näyttelynä Mobilia-huonekalumuotoilunäyttely) olivat minusta varsin vaatimattomia. Näköalatasanne ylimmässä pallossa oli toki hieno, mutta ehkei kuitenkaan jonottamisen arvoinen. En ollut kovin vaikuttunut myöskään Mini-Euroopasta. Ihan kiva idea ja hienosti tehty, mutta ehkä vähän liian laaja eikä ehkä hintansa väärti. Yhteislippu Atomiumiin ja Mini-Eurooppaan maksoi 23 euroa aikuisilta ja 21 euroa opiskelijalta. Mielestäni aika suolainen hinta, mutta toisaalta kyseessä on kuitenkin yksi Brysselin (ja Belgian!) päänähtävyyksistä. No, toista kertaa ei ainakaan tarvitse mennä.

Mini-Eurooppa lintuperspektiivistä

Atomiumin jälkeen menimme käväisemään hotellilla. Samalla osuimme vapputorille, joka oli levittäytynyt Avenue de Stalingradille. Meininki oli selvästi poliittisempaa kuin Suomen vapputoreille: krääsämyyjien sijaan suurin osa kojuista oli poliittisten puolueiden mainostönöjä, mutta kyllä sekaan mahtui myös krääsää, ruokaa, juomaa ja musiikkia. Ostimme drinkit ja ruokaa kuubalaiskojusta. Oli muuten melkoisen tujut drinksut!

Illan ohjelmassa oli vielä simpukka-ateria Sainte Catherinella, suklaa- ja vohveliostoksia, kaatosade, vierailu asuntolassa ja iltakaljat Ixellesin keskustassa. Sitten alkoikin jo uni voittaa. Perjantaina kävimme aamiaisella Exki-kahvilassa, pällistelemässä EU-kortteleita, lounaalla Soitinmuseon kattoravintolassa (hieno miljöö, keskinkertainen ruoka, huono ja hidas palvelu) sekä ostoksilla, minkä jälkeen olikin jo aika saatella vierailijat kotimatkalle. Hauskaa oli ja paljon ehdittiin lyhyessä ajassa, mutta aika raskasta oli myös. Nyt olen vain lepäillyt ja toipunut viikonlopun.

Mulle aina iskee täällä vähän kummallinen olo sen jälkeen, kun vierailijat lähtevät. Kun muutaman päivän tekee kaikkea tavallisesta arjesta poikkeavaa, syö ulkona jne, tulee sellainen olo, kuin olisi itsekin ollut lomamatkalla, vaikka onkin koko ajan ollut kotonaan. Paluu arkeen (ja mun naurettavan surkeisiin arkiruokiin: kaurapuuro ja kuppinuudelit) tuntuu vähän ankealta ja ehkä vähän yksinäiseltäkin. Mutta onneksi se menee nopeasti ohi, yleensä jo samana iltana.

Niin se vaan aika juoksee, nyt ollaankin sitten jo toukokuun puolella. Ensi viikko on vika kouluviikko, ja viimeiseen tenttiin on tasan neljä viikkoa. Täytynee pian alkaa katsella Helsingin-lentoja!

Aina ei mene niin putkeen

Mittani alkaa olla täynnä tätä asuntola-asumista. Tänään joku oli taas juonut maitoni ties kuinka monetta kertaa. Laitoin vahingon kiertämään ja pihistin kahvimaitoni jonkun toisen tölkistä. 26 ihmistä ja yksi jääkaappi johtanee varkauksiin lähes väistämättä - ainakin jääkaapin ovessa on jatkuvasti vihaisia viestejä siitä, kuinka jonkun juusto, hillo tai jugurtti on pistelty parempiin suihin. Mä olen päässyt kai kuitenkin aika vähällä, multa kun on nyysitty vain maitoa (useasti) sekä suklaamousse kahdesti. En muutenkaan säilyttele jääkaapissa juuri mitään, sillä paitsi että se on aina aivan ylitäysi, se on myös erittäin likainen ja haisee kuolemalta. Ikävöin omaa, puhdasta jääkaappia, joka olisi kokonaan minun! <3

Toinen juttu, joka on todella alkanut käydä hermoilleni, on naapurini. Koska tenttikausi lähestyy, moni on jo aloittanut pänttäämisen. He opiskelevat kerroksen opiskeluhuoneessa iltapäivästä iltaan, ja asuntolassa on tosi hiljaista. Kunnes kello tulee 23: jostain syystä joka ilta noin klo 23 seinänaapurini kokoontuu huoneensa ovelle parin muun naapurin kanssa jutustelemaan, syömään ja lauleskelemaan. Koska asuntolan äänieristys on aivan olematon, kuulen heidän mekkalansa todella selvästi, aivan kuin välissä ei ovea olisikaan. En tajua, mikseivät he voi hoitaa sosiaalisia suhteitaan vähän aiemmin illalla, tai mikseivät he mene keittiöön tai muihin yhteistiloihin vaan pysyvät käytävässä. Menen itse nukkumaan juuri noihin aikoihin, ja nykyisin iltarutiineihini kuuluu, että käyn pyytämässä heitä olemaan hiljaa jotta voisin nukkua. He kyllä tottelevat aina välittömästi, ja sitten tulee hipihiljaista. Ärsyttävää silti!

Eilen aamulla multa hajosi vessanpytty. Se jumittui niin, että veto jäi pohjaan: vesi vain virtasi. Säikähdin pahanpäiväisesti ja kipitin ala-aulaan, jossa asuntosihteeri onneksi oli toimistossaan. Selitin tilanteen ranskaksi, ja hän lupasi, että korjaaja tulee vielä saman päivän aikana. Suhtauduin tähän hieman epäillen, sillä usein Belgiassa minkä hyvänsä huoltomiehen tms. tulo kestää viikkotolkulla, mutta tällä kertaa sain yllättyä positiivisesti: kun tulin iltapäivällä koulusta, vika oli korjattu! Jee!

Tänään on kyllä muutenkin kaikista päivistä se, kun mua ehkä eniten harmittaa, etten ole Suomessa. Vappu. Lempijuhlani! Täällä vappua ei tietenkään vietetä. 1.5. on kyllä vapaapäivä, mutta vappuaattoa ei tunneta. Suomi-koulu sentään lakittaa Manneken Pis-patsaan! Menen ehdottomasti seuraamaan sitä skumpan kanssa. Vaikka oikea vappu meneekin nyt sivu suun, mua lohduttaa se, että saan taas tänään vieraita Suomesta. Isäni ja hänen vaimonsa tulevat pariksi päiväksi Brysseliin. Tarkoitus olisi käydä viimein siellä Atomiumissa, katsotaan, sallivatko kelit!

Le week-end

Ja näin sitä ollaan taas mukavasti solahdettu takaisin Bryssel-arkeen. Kesä on, kivaa on!

Puut kukkivat jo huhtikuun alussa. Nyt kaikissa on jo lehdet.

Lauantaina lähdin salin jälkeen kaupungille Miljan kanssa. Olimme sopineet treffit keskustaan, mutta myöhästyin pahanpäiväisesti jonkun Vietnam-mielenosoituksen tukittua bussin reitin. Pääsin kuitenkin perille (normaalisti 25 min kestävä matka kesti 50 min), eikä Milja ollut vihainen vaikka joutui odottamaan.:)

Kävimme ostoksilla, sillä mulla oli kova tarve hankkia jotain kesäistä vaatetta. Farkuissa ja tennareissa on ollut lämpimimpinä päivinä jokseenkin tukalaa. Ostin shortsit ja ballerinat, tosin tylsästi H&M:stä. Kuten olen aiemminkin tainnut todeta, täältä ei mitään kovin eksoottisia vaateliikkeitä löydy, eikä Bryssel muutenkaan ole varsinaisesti mikään shoppailijan paratiisi. Onneksi nämä tarvehankinnat saatiin kuitenkin tehtyä.

Shoppailun jälkeen menimme Fnac-mediakauppaan, jossa Miljan suosikkiartisti, belgialainen laulaja-lauluntekijäsuuruus Milow oli markkinoimassa uutta levyään. Hän soitti muutaman akustisen biisin ja jakoi sen jälkeen nimmareita. Tykkäsin, vaikken olekaan mikään "mies ja kitara" -genren fani.

Milow

Milja jutustelee idolinsa kanssa.

Sunnuntaiaamuna päätimme mummoilla eli lähteä Midin markkinoille. Oli ihana auringonpaiste ja muutenkin hyvä torifiilis. Söimme marokkolaiset täytetyt letut (2,50 euroa, suosittelen!) ja ostimme mm. pähkinöitä, mangoja ja aivan helkkaristi mansikoita. Torihinnat ovat huomattavasti supermarketteja edullisemmat ja laatu parempi. Mansikoita sai kaksi puulaatikollista kolmella eurolla, avokadoja kolmella eurolla viisi. Täytynee alkaa käydä torilla tästä lähin joka sunnuntai!

Mainio lettu mutta samaa ei voi sanoa kampauksesta

Markkinareissun päätteeksi paistattelimme päivää Palais de Justicen vieressä olevalla näköalapaikalla mansikoita syöden. Rusketusrajat: on!

Opiskelujen suhteen alkamassa on loppurutistus. Jäljellä on enää kaksi viikkoa luentoja, sitten kahden viikon lukuloma ja tentit.O-ou.