Vappu on suosikkijuhlani, (kerran teekkari, aina teekkari!) ja sen viettäminen muualla kuin Helsingissä tuntui ankealta. Ensimmäistä kertaa vaihtojaksoni aikana toivoin todella, että olisin ollut kotona! Onneksi täältäkin löytyi sentään jotain vappumeininkejä. Vappuaattona klo 18 Brysselin suomalaisyhteisö kerääntyi jo 22. kertaa lakittamaan Manneken Pisiä. Pari Suomi-koulun abiturienttia painoi lakin patsaan päähän, Suomi-klubin edustaja piti puheen, ja sitten skumppapullojen poksahdellessa laulettiin yhteislauluna Gaudeamus Igitur. Paikalla oli hirveä ryysis, varmasti useita satoja suomalaisia ja tietysti myös turisteja, jotka olivat hieman hämmentyneen oloisia valkolakkipäisten, kuohuviiniä juovien suomalaisten keskellä.
Lakituksesta riensinkin suoraan vastaanottamaan suomalaisvieraitani. Isäni ja tämän vaimo saapuivat Brysseliin minilomalle. Olin varannut Abrussel-nimisen ravintolan Grand Placen laidalta. Se osoittautui hyväksi ja oli myös edullinen. Suosittelen! Illallisen jälkeen kävimme vielä oluilla ja sitten siirryimme kotiin ja hotelliin keräämään voimia.
Torstaina käynnistimmekin kunnon turboturistipäivän. Menin aamiaiselle hotellille, mistä lähdimme sitten kohti Atomiumia ja Mini-Eurooppaa. Vaikka olimme liikkeellä aamusta, jono Atomiumiin oli aika helkkarinmoinen. Olin muutenkin hieman pettynyt Atomiumiin. Sisällä olleet näyttelyt (pysyvä Atomium-näyttely ja tällä kertaa vaihtuvana näyttelynä Mobilia-huonekalumuotoilunäyttely) olivat minusta varsin vaatimattomia. Näköalatasanne ylimmässä pallossa oli toki hieno, mutta ehkei kuitenkaan jonottamisen arvoinen. En ollut kovin vaikuttunut myöskään Mini-Euroopasta. Ihan kiva idea ja hienosti tehty, mutta ehkä vähän liian laaja eikä ehkä hintansa väärti. Yhteislippu Atomiumiin ja Mini-Eurooppaan maksoi 23 euroa aikuisilta ja 21 euroa opiskelijalta. Mielestäni aika suolainen hinta, mutta toisaalta kyseessä on kuitenkin yksi Brysselin (ja Belgian!) päänähtävyyksistä. No, toista kertaa ei ainakaan tarvitse mennä.
 |
| Mini-Eurooppa lintuperspektiivistä |
|
Atomiumin jälkeen menimme käväisemään hotellilla. Samalla osuimme vapputorille, joka oli levittäytynyt Avenue de Stalingradille. Meininki oli selvästi poliittisempaa kuin Suomen vapputoreille: krääsämyyjien sijaan suurin osa kojuista oli poliittisten puolueiden mainostönöjä, mutta kyllä sekaan mahtui myös krääsää, ruokaa, juomaa ja musiikkia. Ostimme drinkit ja ruokaa kuubalaiskojusta. Oli muuten melkoisen tujut drinksut!
Illan ohjelmassa oli vielä simpukka-ateria Sainte Catherinella, suklaa- ja vohveliostoksia, kaatosade, vierailu asuntolassa ja iltakaljat Ixellesin keskustassa. Sitten alkoikin jo uni voittaa. Perjantaina kävimme aamiaisella Exki-kahvilassa, pällistelemässä EU-kortteleita, lounaalla Soitinmuseon kattoravintolassa (hieno miljöö, keskinkertainen ruoka, huono ja hidas palvelu) sekä ostoksilla, minkä jälkeen olikin jo aika saatella vierailijat kotimatkalle. Hauskaa oli ja paljon ehdittiin lyhyessä ajassa, mutta aika raskasta oli myös. Nyt olen vain lepäillyt ja toipunut viikonlopun.
Mulle aina iskee täällä vähän kummallinen olo sen jälkeen, kun vierailijat lähtevät. Kun muutaman päivän tekee kaikkea tavallisesta arjesta poikkeavaa, syö ulkona jne, tulee sellainen olo, kuin olisi itsekin ollut lomamatkalla, vaikka onkin koko ajan ollut kotonaan. Paluu arkeen (ja mun naurettavan surkeisiin arkiruokiin: kaurapuuro ja kuppinuudelit) tuntuu vähän ankealta ja ehkä vähän yksinäiseltäkin. Mutta onneksi se menee nopeasti ohi, yleensä jo samana iltana.
Niin se vaan aika juoksee, nyt ollaankin sitten jo toukokuun puolella. Ensi viikko on vika kouluviikko, ja viimeiseen tenttiin on tasan neljä viikkoa. Täytynee pian alkaa katsella Helsingin-lentoja!
